Raniero Cantalamessa: Syntynyt kuolemaan

15. luku kirjasesta Sisar kuolema; julkaissut suomeksi Sublimi 2009. Kirjoittaja on karismaattinen katolilainen fransiskaani-kapusiini pappismunkki, teologian ja klassisen kirjallisuuden tohtori ja alkukristillisyyden historian professori Milanon katolisessa yliopistossa.

Ei meidän tarvitse odottaa omia hautajaisiamme. Hautajaiset voivat muuttaa vielä täällä eläviä, eivät kuolleita. Asettaessaan ehtoollisen Jeesus oli tietoinen lähestyvästä kuolemastaan. Hän teki niin kuin Vanhan testamentin profeetat, jotka vertauskuvallisilla teoillaan - kuten ruukun särkemisellä - eivät ainoastaan ilmoittaneet etukäteen, mitä tulisi tapahtumaan tulevaisuudessa. Jeesuskin murtaessaan leivän ja ojentaessaan maljan, ennakoi kuolemaansa. Hän antaa kuolemalle haluamansa merkityksen eläen sen opetuslastensa kanssa. Ennen kuin Hän tulee ulkopuolisen tapahtuman ja huutavan vihollisten joukon lävistämäksi. Tuolle kuolemalle viholliset antavatkin täysin toisenlaisen selityksen.

Mekin voimme tehdä samoin, etenkin kun Jeesus on keksinyt tämän keinon (Eukaristia ehtoollinen) tehdäkseen meidät osallisiksi kuolemastaan, yhdistääkseen meidät itseensä. Ehtoolliseen osallistuminen on todellisin, paras ja tehokkain tapa, "valmistautuaksemme" kuolemaan. Siinä vietämme kuolemaamme ja annamme sen päivä päivältä Isälle, koska "Kristus on kuollut kaikkien puolesta ja siispä kaikki ovat kuolleet." Ehtoollisessa voimme nostattaa "aamenemme, kyllä", sille, mikä meitä odottaa, sen tyyppiselle kuolemalle, jonka hän haluaa sallivan meille, voimme tehdä Jeesuksesta itsestään meidän "aamenen Jumalalle" (kts. 2. Kor. 1:20). Ehtoollisessa teemme liiton, päätämme kenelle elämme sekä kenen puolesta kuolemme. Sanoin ihmisen määritelmäksi kohti kuolemaa oleva. Se sopii täydellisesti Kristukseen, joka syntyi "voidakseen kuolla". Samoin se sopii myös kristittyihin. Epäuskoinen ihmettelee: "Miksi syntyä, jos meidän täytyy kuolla?" Eksistentialistinen filosofi kyselee: "Kuka meidät on viskannut olemassaoloomme?" Uskosta löydämme vastauksen. Olemme syntyneet voidaksemme kuolla. Kaukana siitä, että se olisi rangaistus, se näyttääkin etuoikeudelta. Olemme saaneet elämän lahjaksi, jotta meillä olisi jotakin arvokasta, ainutlaatuista ja Jumalalle kelpaavaa, voidaksemme tarjota vuorostamme Hänelle elämämme lahjaksi ja uhriksi. Mitä arvokkaampaa käyttöä voimme ajatella kuin tehdä elämästämme lahjan, jonka annamme rakkaudesta meitä rakastavalle Luojalle. Voimme omaksua elämäämme papin meille lausumat sanat messun offertoriossa (tai ehtoollisella käydessämme), leivän ja viinin äärellä ja sanoa: "Hyvyydestäsi olemme saaneet elämän lahjan; ojennamme sen sinulle, jotta elämästämme tulisi vuorostaan pyhä, sinulle mieluiseksi elävä uhri" (kts. Room.12:1).

(Offertorio/Offertorium kat. varsinaista eukaristiaa tai ehtoollista edeltävä messun osa, jossa pappi tarjoaa Jumalalle leivän ja viinin ennen niiden pyhittämistä.)

Tällä tavoin otamme mallia Kristuksesta, joka "oli kuolemaan saakka kuuliainen" (Fil.2:8). Hän siis hyväksyi kuolemankin Jumalan kuuliaisuuden hengessä. 

Meillä on voima Jeesuksessa kääntää suurin tappiomme suurimmaksi voitoksemme, jos hyväksymme Hänen kanssaan liittymisen hengessä Isän tahtoon. Isäntä sanoo palvelijalleen: "Tule!", ja hän menee. Jeesus sanoo opetuslapselleen: "Menkäämme toiselle rannalle" (kts. Mark.4:35) ja opetuslapsi menee alttiina veneeseen hänen kanssaan. Raamattu antaa meille esimerkin miehestä, joka kuoli kuuliaisuuden hengessä. "Mooses, Herran palvelija, kuoli siinä paikassa, Mooabin maassa, Jumalan käskyn mukaan" (kts. 5. Moos.34:5). Hän kuoli, näkemättä luvattua maata; hän kuoli, koska Jumala oli niin "käskenyt". Kuuliaisuudessa hän kuoli aivan kuten elikin. 

Voisimmepa mekin sanoa rauhallisesti kuolinhetkellämme Simeonin Nunc dimittis - "let's go" hengessä: "Nyt, Herra, anna palvelijasi mennä rauhassa (taivaaseen)" (kts. Luuk.2:29). Myös Paavali tunteiden vallassa, kirjoitti: "On tullut aika laskea purjeet. Olen taistellut hyvän taistelun, olen päättänyt juoksun, olen säilyttänyt uskon" (Käännetty italiasta 2. Tim.4:6). Alla suomeksi.

4:6 Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.

4:7 Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.

Voitto Viro: Lapselle joka kuolee

Kirjeitä niille jotka ehkä elävät, WSOY 1955.

Pikkuinen lapsukainen, älä yhtään pelkää, sinun Herrasi on sinua lähellä ja vie sinut turvallisesti kotiin. Pikkuinen lapsukainen, sinun kärsimyksesi on vanhemmallesi hänen elämänsä katkerin asia ja selittämättömin salaisuus. Sinun vuoteesi äärellä ratkaistaan, mikä on oleva hänen elämänkatsomuksensa ja uskonsa. Sinun pienen vuoteesi äärellä on iäisyys.
Pikkuinen lapsukainen, ei ole elämässä kautta luomakunnan suurempaa tuskaa kuin katsella sinun kärsimystäsi, avuttomana, voimattomana katsella.
Voi kuinka hartaasti sinun vanhempasi ovat rukoilleet puolestasi, että paranisit. Hehän saivat sinut lainaksi tänne, mutta ei sitä kukaan jaksa ajatella niin. Olet ollut kodillesi lahja, sen aurinko, onni ja siunaus. Eivät vanhempasi ole millään jaksaneet hyväksyä sitä, mikä kuitenkin on totuus: että ihmisen elämä on laina vain. Siksi heistä tänä hetkenä tuntuu selittämättömän katkeralta.
Pikkuinen lapsukainen, olen monesti katsonut silmiisi ja ajatellut näin:
Elämän kiehtovimpia salaisuuksia on kysymys: milloin sielu syntyy. Ja olen ajatellut, että vastaus kenties voisi kuulua näin: Jumala on luonut sielut, jotka ovat näkymättömässä maailmassa odottamassa hetkeä, jolloin heidät lähetetään aikaan suurta tehtävää varten. Kun lapsi syntyy, sielu syntyy ajattomuudesta aikaan ja löytää majansa pienen lapsen hahmossa. Oikeastaan sielu on aikuinen, mutta se voi ilmentää itseään vain sikäli kuin sen työase, sen kehittyvä ruumis, sallii. Ja siksi, katsellessani silmiisi, pieni lapsi, olen ajatellut näin:
Sinä kyllä ymmärrät, mistä on kysymys, vaikka et voi sitä vielä kertoa. Ruumis on vain kannel, jota sielu soittaa. Kestää vielä kauan, ennen kuin sielusi voi soittaa kanneltaan tahtonsa mukaan. Mutta sinä kyllä tiedät jo kaiken, ja silmissäsi on pilkahdus, joka sanoo sen minulle. Sinä tiedät, että Jumalan näkymätön maailma on lähellä.

Pikkuinen lapsukainen, tiedä se myös sinä hetkenä, jolloin sinä saat siirtyä takaisin sinne mistä saavuitkin. Vanhempasi ovat niin kaukana siitä maailmasta, he elävät niin läheisesti tässä, että heistä on sanomattoman tuskallista ajatella sinun siirtyvän pois. He ovat myös saaneet sinussa liian kalliin lahjan voidakseen luopua sinusta ilman suurta, suurta ikävää. Mutta sinä, pienokainen, tiedä, että olet oleva iäisesti tallella. Kuinka yksinkertaista olisi päätellä, että jos kerran on toinen elämä, silloin on laupeus saada siirtyä sinne. Mutta heidän sielunsa on niin kasvanut sinun pieneen elämääsi, että he eivät nyt jaksa niin ajatella. Kuitenkin kun sinä olet siirtynyt pois ja enkeli on taluttanut sinut kotiin, sinun kätesi, sinun äänesi, sinun koko olemuksesi on siitä hetkestä lähtien heille alinomaisena kutsuna: näe ajassa iäisyys, tähyä sen ohuen verhon läpi, jota väärin nimitetään kuolemaksi, näe ajan ja iäisyyden kirkkaus! Ei mikään perhe ole kokonainen, ennen kuin sillä on edustaja iäisyydessä.
Pikkuinen lapsukainen, usko turvallisesti suojelusenkeliisi. Jeesus on puhunut lapsen suojelusenkelistä. Älä milloinkaan ole niin paljon aikuinen, että lakkaisit uskomasta enkeliisi, sellainen aikuisuus merkitsee sydämen kivettymistä. Heilläkin, isoilla ihmisillä, on enkelinsä, mutta heidän enkelinsä on vaikea uskoa heihin, koska he eivät enää usko enkeleihinsä. Mutta minä uskon sen ajan olevan lähellä, jolloin he jälleen alkavat uskoa, koska tietävät.
Pikkuinen lapsukainen, sinun olemassaolosi on kautta aikojen auttanut aikuisia uskomaan Jumalaan ja hänen valtakuntaansa. Jumala olkoon kiitetty sinun elämästäsi, vaikka se saikin kestää vain hetkisen. Ehkä Jumala antoi sinulle sellaisen tehtävän, että saat olla vanhempiesi suojelusenkelinä, saat varjella heitä kuoltuasi niin kuin varjelit eläessäsikin. Ja kun on heidän vuoronsa siirtyä pois, sinä olet heitä vastassa, juokset heitä vastaan pitkin elämän polkua, kohtaatte toisenne elämän lähteen luona, syleilette toisianne, itkette viimeisen itkun, joka on jäljellä. Mutta se on ilon syvin nyyhkytys, ja siihen nyyhkytykseen unohdatte kaiken, mikä kerran oli vaikeaa, ja kiitätte Jumalaa.

LITURGIA LEMMIKIN SIUNAUKSEEN

[Tämä kaava on yhdistelmä kahdesta englanninkielisestä kaavasta, jotka olen netistä löytänyt tätä tarkoitusta varten: vaihtoehto 1; vaihtoehto 2. Olen itse käyttänyt tätä kahdesti.]

Liturgi: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. (2 Kor.1:3-4)

Kaikki: Jumala on kanssamme; Jumalan rakkaus yhdistää meidät, Jumalan tarkoitus vakaannuttaa meidät, Jumalan Henki lohduttaa meitä.

Liturgi: Siunattu olkoon yksi, pyhä ja elävä Jumala.

Vastaus: Kunnia Jumalalle aina ja iankaikkisesti.

Liturgi: Rukoilkaamme.

(Hiljaisuus.)

Kollehta: Oi armollinen ja myötätuntoinen Jumala, Sinä loit kaiken joka on, ja Sinä rakastat kaikkea jonka olet tehnyt. Me tulemme luoksesi tänä päivänä surun ja kiitoksen kera.
Me suremme rakastetun __:mme kuolemaa, joka on ollut seuralaisemme matkalla, pyytäen voimaa kantaa tämä menetys; ja me kiitämme Sinua hänen läsnäolonsa lahjasta joukossamme, vaikuttavana merkkinä luomakuntasi rikkaudesta ja rakkautesi anteliaisuudesta.
Tuomme Sinulle kiitoksemme kaikesta mitä annat meille lemmikkiemme kautta; ja me tuomme Sinulle rukouksemme sydämen rauhan puolesta, Sinun armosi ja rakkautesi tunnossa, Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Kaikkein armollisin Jumala, lohduta meitä surussamme. Ympäröi meidät rakkaudellasi niin, ettei menetyksemme valtaisi meitä, vaan meillä olisi luottamus Sinun hyvyyteesi; Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

Lukukappaleet: 1 Moos.1:19-25; 1 Moos.9:8-17; Psalmi 104.

Lukemista muista lähteistä ja/tai vapaamuotoisia muistopuheita.

Liturgi: Rauhassa rukoilkaamme Jumalaa.

Oi Jumala, Tekijämme, alusta olet sallinut meidän, Aadamin ja Eevan poikien ja tyttärien, nimetä maan, meren ja taivaan veli- ja sisarluotumme. Me jätämme __:n ikuisen rakkautesi käsivarsille. Aamen.

Oi Kristus, Vapahtajamme, rakkaudessasi annoit itsesi kuolemaan, että koko maailmalla olisi elämä: lohduta meitä jotka suremme, ja sateenkaaren merkin avulla auta meitä luottamaan ikuiseen rakkauteesi. Aamen.

Oi Henki ja Elämän Antaja, Sinä et hylkää yhtään olentoa, jota läsnäolosi liekki on elävöittänyt: pysy kanssamme tässä maailmassa, ja pidä meissä yllä toivo, että me voimme jälleen iloita __:n seurasta tulevassa maailmassa. Aamen.

(Kuten Vapahtajamme Kristus on opettanut meitä, me rukoilemme nyt: Isä meidän...) - JA/TAI Brian Narallen versio:

Meidän Herramme, joka olet kaikissa luoduissasi,
Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.
Kukoistakoon Sinun valtakuntasi sulan, evän ja kavion kautta.
Ympäröi meitä joka päivä linnun laululla ja suden ulvonnalla.
Ja anna meille anteeksi syntimme kaikkia sukulaisiamme vastaan,
niin kuin me suomme heille paikkansa keskuudessamme.
Äläkä saata meitä eroon
vaan päästä meidät ylimielisyydestä.
Sillä heidän on kauneus, voima ja viisaus
joka nousee maasta kohtaamaan meidät.
Aamen.

Tunnustakaamme syntimme Jumalaa, kanssaluotujamme ja toisiamme kohtaan.

(Hiljaisuus.)

Kaikki: Oi myötätunnon Jumala, armahda meitä; anna meille anteeksi väärinkäytöksemme ja laiminlyöntimme luotuja kohtaan, joiden kanssa jaamme tämän maan puutarhan, sen, mitä olemme tehneet vahingoittaaksemme heitä, ja mitä olemme jättäneet tekemättä auttaaksemme heitä; me olemme todella pahoillamme ja todella kadumme, ja pyydämme Sinua täyttämään meidät Hengelläsi, että välittäisimme toisistamme ja kaikista luoduistasi, Sinun tahtosi mukaan ja rakkautesi täyteydellä; Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

Liturgi: Kaikkivaltias Jumala armahtakoon meitä, antakoon meille anteeksi kaikki syntimme Jeesuksen Kristuksen armon kautta, vahvistakoon meitä kaikessa hyvyydessä, ja Pyhän Hengen voimalla säilyttäköön meidät ikuiseen elämään. Aamen.

Kaikkivaltias Jumala, Sinun Poikasi opetti meille, että vaikka viisi varpusta voitaisiin ostaa kahdella pennillä, ne eivät ole unohdettuja Sinun edessäsi. Kiitämme Sinua __:sta ja kumppanuunesta jota __ tarjosi meille.
Ja me kiitämme Sinua kaikista lemmikeistä, jotka jakavat kotimme ja elämämme. Pyydämme lohtua tälle perheelle menetyksessään, tietäen, että Sinä suret meidän kanssamme, sillä Sinä välität koko luomakunnastasi kuten välität meistä.
Kaikkein armollisin Jumala, me palautamme Sinulle __:n, Sinun luotusi ja Sinun lahjasi meidän elämässämme. Me ylistämme Sinua hänen uskollisesta seurastaan iloissamme ja suruissamme, ja me siunaamme Sinua ajasta, joksi Sinä uskoit hänet meidän hoivaamme.
Vastaanota nyt __ takaisin ikuisen rakkautesi käsivarsille, Oi Elämän Antaja, jonka Pojan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta kaikki, joka on menetetty kuolemalle, palautetaan elämään, ja jonka nimessä me rukoilemme. Aamen.

Siunattu olkoon Jumala.

Vastaus: Kiitos Jumalalle.

Liturgi: Ympäröiköön Kristus, Hyvä Paimen, meidät rakkaudellaan, täyttäköön meidät rauhallaan, ja johdattakoot meitä toivossa, tänä päivänä ja kaikkina päivinämme.
Tulkoon meidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus, ja Pyhän Hengen yhteys!

Vastaus: Aamen.

Minä olen ylösnousemus ja elämä

Kuolemasta elämään: surusta iloon: itkun laaksosta armon paratiisiin.
Minä tiedän että Lunastajani elää ja että hän on herättävä minut viimeisenä päivänä.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
Sinuun, Herra, minä turvaan; älä anna minun milloinkaan joutua pimeyden valtaan.
Sinun käsiisi minä uskon henkeni: sinä olet lunastanut minut, sinä uskollinen Jumala.
Sinä olet minun auttajani ja Lunastajani: oi Jumala, älä viivy.
Tule, Herra Jeesus, tule pian.
Herra Jeesus, ota minun henkeni.

Meditations and Prayers, koonnut John Cosin. Kirjasta 2000 rukouksen vuotta, Kirjapaja Oy 1999.

Sadhu Sundar Singh: Filosofin kuolema

Kirjasta "Näkyjä henkimaailmasta", WSOY 1927.

Saksalaisen filosofin sielu astui henkien maailmaan ja näki kaukana henkisen maailman verrattoman kunnian ja sen asukkaitten rajattoman onnellisuuden. Hän ihastui siitä mitä näki, mutta hänen itsepäinen intellektualisuutensa esti häntä liittymästä siihen ja nauttimasta sen onnesta. Tunnustamatta, että se oli todellinen hän järkeili näin: "Epäilemättä näen kaiken tämän, mutta mitä todisteita minulla on sen objektiivisesta olemassaolosta ja siitä, ettei se ole vain aivojeni synnyttämä harhakuva? Nämä näyt tahdon päästä päähän alistaa logiikan, filosofian ja tieteen koetuksen alaisiksi ja vasta sitten myöntävän vastauksen saatuani olen vakuutettu sen omasta todellisuudesta ja siitä, ettei se ole harhakuva."
Silloin enkelit vastasivat hänelle: "Sinun puheestasi päättäen on selvää, että sinun järkeisoppisi on kietonut koko luontosi, sillä niinkuin tarvitaan henkisiä eikä ruumiillisia silmiä henkimaailman näkemiseen, samoin on sen todellisuuden ymmärtämiseksi tarpeen henkinen ymmärtämys eikä filosofian ja logiikan alalla liikkuvat ajatus-harjoitukset. Sinun tieteesi, joka tutki aineellisia tosiasioita, on jäänyt fyysillisen pääkallosi ja aivojesi kanssa maailmaan. Täällä on ainoastaan se henkinen viisaus hyödyksi, joka saa alkunsa jumalanpelosta ja rakkaudesta Häneen." Sitten sanoi joku enkeleistä toiselle: "Mikä vahinko, että ihmiset unohtavat Jumalan kalliin sanan: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt.18:3).
Kysyin eräältä enkeliltä, mikä tulisi olemaan tämän miehen lopullinen kohtalo, ja hän vastasi: "Jos tämän miehen elämä olisi ollut kokonaan paha, olisi hän heti liittynyt pimeyden henkiin, mutta hän ei ole kokonaan vailla siveellistä ryhtiä, niin että pitkän aikaa hän tulee sokeana kuljeksimaan väliasteen alempien kerroksien hämärässä kolhien filosofista päätään, kunnes hän vihdoin, väsyneenä hulluuteensa, katuu. Silloin hän on valmis vastaanottamaan sitä varten määrätyiltä enkeleiltä tarpeellista opetusta, ja niin neuvottuna 0n hän valmis pääsemään korkeamman asteen täydellisempään Jumalan kirkkauteen."
Eräässä mielessä koko äärettömyys on henkimaailma, koska se on täynnä Jumalan ylistystä, Jumalan, joka itse on henki. Toisessa mielessä maakin on henki-maailma, sillä sen asukkaat ovat ihmisruumiin verhoamia henkiä. Mutta on olemassa vielä eräs henkien maailma, joka on henkien väliaikainen oleskelupaikka senjälkeen, kun he ovat kuollessaan jättäneet ruumiinsa. Tämä on välitila - olotila, joka on korkeimman taivaan kunnian ja kirkkauden ja alimman helvetin hämärän ja pimeyden välillä. Siinä on lukemattomia olotila-tasoja ja sielu saatetaan sille tasolle, jota sen maallinen kehitys vastaa. Siellä erikoiset tähän työhön määrätyt enkelit opastavat sitä, joko lyhyemmän tai pitemmän ajan, ennen kuin se liittyy niihin henkiin, joko suuremman valon hyviin tai suuremman pimeyden pahoihin, jotka luonteeltaan ovat enimmin sen itsensä kaltaisia.

Arkkimandriitta Cleopa Ilie

Ortodoksisesta uskosta: ohjaajavanhuksen vastauksia kirkon perinnettä koskeviin kysymyksiin. Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestö 2005.

TUOMIO

Ensimmäinen ihmiselle heti kuoleman jälkeen tapahtuva asia on tosiaan tuomio. Tämä tuomio, joka tapahtuu jokaiselle sielulle erikseen, on nimeltään yksityinen tuomio, ja se on eri asia kuin yleinen, universaalinen tuomio, joka toteutuu maailman lopussa ruumiiden ylösnousemisen yhteydessä.

Autuutta, jonne arvollisiksi katsotut henget tuodaan, kutsutaan "Abrahamin syliksi" (Luuk.16:22) ja "paratiisiksi" (Luuk.23:43), kun taas niitä vaivoja, joihin syntiset joutuvat, kutsutaan tuonelaksi (Luuk.16:23) ja helvetiksi (Matt.23:15). Sen, että tämä tuomio ja sielujen lähettäminen paratiisiin tai tuonelaan tapahtuu välittömästi kuoleman jälkeen, tiedämme Vapahtajan sanoista, jotka hän lausui ryövärille ristillä: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43), mutta myös apostoli Paavalin sanoista: "Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle" (Hepr.9:27). Saman asian suuri Paavali osoittaa todeksi sanoessaan: "Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta" (Fil.1:23) ja todetessaan: "Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto" (Fil.1:21).

RUKOUS KUOLLEIDEN PUOLESTA

Mutta jos meidän rukouksistamme on hyötyä eläville, miksi niistä ei olisi hyötyä myös kuolleille, kun he kerran sielujensa välityksellä elävät ja kun lisäksi Jumala kuulee niin eläviä kuin kuolleita? Esittämiini todistuksiin voi lisätä myös suoria todistuksia Vanhasta testamentista. Niinpä 2. Makkabealaiskirjasta (12:38-45) näemme, että Juudas Makkabealainen kantoi uhrin kaatuneiden sotilaidensa puolesta, minkä päätteeksi vielä todetaan: "Myöskin hän otti huomioon, että hurskaasti kuolleita odottaa mitä ihanin armopalkka - mikä pyhä ja hurskas ajatus! Siitä syystä hän toimitti sovitusuhrin kuolleitten puolesta, että he vapautuisivat synnistänsä" (12:45). Pyhä profeetta Baaruk taas lausuu: "Herra Kaikkivaltias, sinä Israelin Jumala, kuule Israelin rukous, niiden, jotka ovat kuolleet, ja heidän lapsiensa, jotka ovat syntiä tehneet sinua vastaan, eivätkä ole kuulleet sinun, heidän Jumalansa, ääntä jonka tähden myös onnettomuus nyt on meidän päällämme. Älä muista isiemme pahoja tekoja, vaan muista nyt tähän aikaan käsivarttasi ja nimeäsi" (Baar.3:4-5).
Jumalalla on valta vapauttaa sielut tuonelasta ja helvetistä, kuten on kirjoitettu: "Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä" (1 Sam.2:6). Vain hän voi päästää sielut sieltä pois (Ps.49:14-16; Matt.12:32; Room.14:9; 1 Tim.2:5-6; Hepr.9:11-12; 1 Joh.2:1-2; Ilm.1:17-18).
Jumalan voima ja anteeksiantamus ovat rajattomat ja hän täyttää mitä ikinä rukouksessa pyydämme (Mark.11:24). Myös hänen hyvyytensä on niin suuri, että hän voi muuttaa jonkun ikuisen kadotustuomion. Jos siis Kristus on Jumala, hänellä on voima vetää tuomitut pois tuonelasta. Me tiedämme, että Jumala odottaa meidän rakastavan jälkeläisiämme ja iloitsee tästä. Rakkautta suurempaa hyvettä ei ole olemassa. Juuri rakkaudesta me rukoilemme toisten puolesta.
Me olemme taivasten valtakunnan kansalaisia yhdessä pyhien kanssa, Jumalan huoneen asukkaita, kuten apostoli kirjoittaa: "Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat, ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus" (Ef.2:19-20). Tämän kansalaisuuden perusteella me rukoilemme Jumalaa antamaan anteeksi niiden veljiemme ja sisartemme synnit, jotka ovat siirtyneet tuonpuoleiseen maailmaan.

HYVÄT TEOT

Pyhässä Raamatussa on hyvin paljon tekstejä, jotka todistavat vakuuttavasti hyvien tekojen tarpeellisuudesta ihmisen pelastukseen (Matt.16:27, 25:31-36; Joh.5:28-29; Room.2:6-13; 2 Kor.5:10; 1 Tim.6:18-19; Jaak.2:14-26; Ilm.20:11-13). Raamattu sanoo myös: "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil.2:13) ja "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, ettei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut" (Ef.2:8-10).
Ihmiseltä edellytetään pelastavaa ja toimivaa uskoa, siis "rakkautena vaikuttavaa uskoa" (Gal.5:6). Raamatun mukaan pahoilla hengilläkin on usko Jumalan olemassaoloon - "pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat" (Jaak.2:19) - mutta niiltä puuttuu hyvät teot.
Ihmisen tahdon vapaus - ja hänen pelastuksensa riippuvuus hänen vapaaehtoisesta, itse valitsemastaan toiminnasta - näkyy selvästi myös Vapahtajan sanoista: "Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla" (Matt.23:37). Toisessa paikassa Vapahtaja lausuu: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua" (Matt.16:24, Mark.8:34, Luuk.9:23). Rikkaalle nuorukaiselle Kristus puolestaan sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt.19:17) ja hetkeä myöhemmin: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua. Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta" (Matt.19:21-22). Kuten huomaat, nuorukainen oli vapaa hylkäämään taivaan aarteet. (Ks. myös Matt.11:20-23; Hepr.4:11; Room.2:4).
Jotkut tahtoisivat rikkoa Raamatun luut ymmärryksensä maitohampailla, mutta se ei ole mahdollista. Monet ovat hukkuneet kirjoitusten syvyyksiin, kun eivät ole osanneet uida Jumalan viisauden pohjattomassa valtameressä.

SPIRITISMI

Meillä ei ole tarvetta olla yhteydessä vainajiin, koska Jumala on ilmoittanut meille kaiken, mikä on meille hyväksi ja tarpeellista pelastuksemme kannalta. Keskustelu kuolleiden kanssa voi kyllä antaa meille todisteen siitä, että kuolleiden sielut elävät, muttei tämä ole meille mikään uusi tieto, sillä sen me olemme lukeneet Raamatun pyhistä kirjoituksista. Kyseessä on uskon asia, jota ei ole tarpeen todistaa näköhavainnoilla. Jumalan sana on meille takeena kaikkien uskonvaraisten asioiden totuudesta, kun taas kokemuksen kautta hankittavat todisteet merkitsisivät, että me asetamme Jumalan paljastamat totuudet epäilyksen alaisiksi. Kukaan ei voi koskaan olla täysin varma siitä, että spiritistisissä istunnoissa hän kohtaisi juuri sen hengen, jonka haluaa. Suuri apostoli Paavali muistuttaa meitä tästä sanoessaan, että "tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi" (2 Kor.11:14). Eikä ainoastaan pyhä Paavali varoita meitä uskomasta liian helposti mitä henkiä tahansa, vaan niin tekee myös pyhä evankelista Johannes, kun sanoo: "Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta" (1 Joh.4:1).

Viktor Rydberg eläinten sielusta

Kun eräs nuorukainen kysyi kirjeessään Viktor Rydbergiltä, luuleeko hän eläimillä olevan kuolematon sielu, kirjoitti hän seuraavan lämminsydämisen vastauksen: "Siinä määrin kuin voimme ymmärtää, ei millään eläimellä ole ollut käsitystä ikuisuudesta, Jumalasta ja jumalallisista asioista. Tämä ei ole kuitenkaan ensinkään varmaa. Meille on aivan tuntematonta, mitä eläimen hämärä tunne-elämä käsittää tai ei käsitä näistä asioista. Eläimillä ei ilmeisesti ole toistenkin huomaamaa käsitystä ikuisuudesta samoin kuin sitä ei ole vastasyntyneellä lapsellakaan, mutta vaikka eläimellä ei olisikaan mitään sellaista käsitystä, mikä oikeuttaisi meidät otaksumaan sellaisen käsityksen puutteen osoittavan sielun katoavaisuutta? Minun täytyy tunnustaa, että jos muutamat koirat, joihin olen tutustunut, voisivat käsittää, että heidän sielujensa tulee hävitä, pelkäisin varmasti suuresti omankin sieluni puolesta."

Oscar Busch: Jälleensyntyminen, karma ja kuolemanjälkeinen elämä.

Voitto Viron ajatuksia

Kiinalaisella talonpojalla oli hevonen. Sattui että hänen ainoa hevosensa kerran karkasi kotoa vuorille. Naapurit ja ystävät saapuivat miehen luo valittamaan onnettomuutta. - "Kuinka te voitte tietää, että se oli onnettomuus?" sanoi mies.
Muutaman päivän kuluttua kadonnut hevonen palasi mukanaan monta villihevosta, jotka olivat liittyneet sen matkaan vuorilla. Kun naapurit ja ystävät kuulivat, mitä oli tapahtunut, he tulivat esittämään miehelle onnittelunsa. "Kuinka te voitte tietää, että se oli onni?" sanoi mies.
Talonpojan poika harjoitti villihevosia. Kerran hän sattui putoamaan erään selästä ja katkaisi jalkansa. Ystävät ja naapurit saapuivat esittämään valittelunsa onnettomuuden johdosta. "Kuinka te voitte tietää, että se oli onnettomuus?" sanoi mies.
Jonkin ajan kuluttua syttyi sota. Talonpojan poika ei joutunut sotaan, koska hänen jalkansa oli poikki. Mutta nyt eivät naapurit ja ystävät enää rohjenneet tulla miehen luo esittämään valitteluaan eivätkä onnentoivotustaan.

Rukoileminen vainajien puolesta
- Voiko vainajien puolesta rukoilla?
- Luonnollisesti. Hehän eivät ole vainajia vaan elävät. Kuolema ei katkaise yhteyttä ihmisten kesken. Emme tiedä, millaiset ovat rukouksen lait tämän maailman ja näkymättömän välillä. Esirukouksen vaikutuksesta "verhon tuolla puolen" meillä ei liene Raamatun sanaa. Se kuitenkin on varmaa, ettei rukous tee kenellekään pahaa, ei myöskään rukoilijalle itselleen. Rukoilijaa itseään se varmasti auttaa. Rakkaus lähimmäistä kohtaan ja vastuu hänestä johtaa meitä rukoilemaan hänen puolestaan.

Tuonela
Käsitän, että Raamattu sanoo kaikkien joutuvan kuoltuaan tuonelaan. Jos poissiirtyneiden tila olisi joko taivas tai kadotus, viimeisestä tuomiosta katoaisi kaikki mielekkyys. Tuonela merkitsee erilaista sisäistä tilaa. Toiselle se voi olla "paratiisi", kuten ryövärille, ja "Aabrahamin helma", kuten Lasarukselle, toisille taas "Tuonelan vaivat", kuten rikkaalle miehelle.

Ruumiin ylösnousemus
Lukekaa tarkkaan 1 Kor.15. luku, niin havaitsette, että tässä asiassa on ilmeinen ero kansanomaisen uskonnollisen käsityksen ja Paavalin kuvauksen välillä. Varsin yleisesti uskottaneen, että viimeisenä päivänä hautakivet sinkoilevat hajalle, kun hautaan ammoin lasketut ruumiit nousevat ylös. Tämä ei ole Raamatun kanta. Paavali sanoo kysyttävän: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?" (1 Kor.15:35) Sanonta osoittaa, että oli mahdollisuuksia nousta kuolleista muussakin kuin fyysisessä ruumiissa. Hän sanoo myös selvästi, että se ruumis, joka nousee, ei ole sama kuin se, joka pantiin hautaan; mutta kuitenkin näillä kahdella on yhteys keskenään, niin kuin siemenellä on yhteys siihen varteen, joka siitä nousee. "Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita." (15:40) "Kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis." (15:44) Tämän perusteella on selvää, että ylösnousemuksessa nousee hengellinen ruumis, joka lienee Jeesuksen kirkastetun ylösnousemusruumiin kaltainen. Mutta ylösnousemuksessakin nousseiden kirkkaus on erilainen. (15:41) Usko ruumiin ylösnousemukseen merkitsee uskoa siihen, että ihmisen sielu ei sulaudu Jumalaan, niin kuin gnostikot opettivat, vaan säilyttää edelleen persoonallisen olemassaolon.

Eläimet
- Miten on ymmärrettävä Saarnaajan kirjan 3:18-22 sana siitä, että ihmisellä ei ole mitään etua eläinten rinnalla?
- Paras on ymmärtää se eläinten eduksi ja nostaa heidät ihmisen rinnalle eikä laskea ihmistä eläimen tasolle - mikäli se merkitsisi laskua.

Sairaus
Vanhasta Testamentista luonnollisesti voi löytää sanoja, joiden mukaan Jumala lähettää ja tahtoo kaiken, mutta nämä sanonnat johtuvat tuon ajan käsityksistä. Jeesus ajattelee toisin. Hän ei milloinkaan kehottanut ketään sairasta tyytymään sairauteensa, koska se oli Jumalan tahto. Vaan hän auttoi jokaista, jolla oli niinkin vähäinen usko, että se ilmeni sanoina: "Minä uskon; auta minun epäuskoani." (Mark.9:24) Sairaus ei ole Jumalan tahto eikä hänen lähettämänsä. Liioin ei ole oikein sanoa, että se aina on henkilökohtaisen synnin seurausta. Elämässä on yhteinen kärsimyksen malja, josta jotkut joutuvat ammentamaan kohtuuttoman suuren osan, ja me olemme kaikki syyllisiä isiemme kanssa. Mutta sairaus voi silti olla paras Jumalan palvelija meidän hyväksemme, parempi kuin milloinkaan onni. Vaikka se ei olekaan Jumalan tahto, se on pyrittävä ottamaan Jumalan kädestä.

Kirjasta Totuuden Sanakirja. WSOY 1965.

Drew Cottle: Antifoninen uskontunnustus

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.

Minä uskon Jumalaan, maailmankaikkeuden ja maan Luojaan, ihmiskunnan Luojaan ja rakkauden Luojaan.
Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
Ja Jeesukseen Kristukseen, levottomaksi tekijään, lohduttajaan ja majakkaan,
Joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta,
Joka tuotiin maailmaan epätavallisin keinoin,
Kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin;
Kärsi suurta tuskaa epätavallisissa olosuhteissa;
Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella,
Ja Hänelle annettiin epätavallinen paikka historiassa ja Hän on meidän kanssamme tähän päivään saakka,
Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
Hänelle me olemme tilivelvolliset: Hänessä meillä on puoltaja,
Ja Pyhään Henkeen,
Minä uskon että elävä Jumala on kanssamme aina,
Pyhän yhteisen seurakunnan,
Että uskovat kaikkialla maailmassa ovat veljiä ja sisaria, mikä heidän nimensä onkin,
Pyhäin yhteyden,
Että niillä jotka ovat menneet edellämme, on meille opetettavaa,
Syntien anteeksiantamisen,
Ja että meillä ei ole kuin yksi mahdollisuus oppia ja kasvaa,

Ruumiin ylösnousemisen,

Jumala armollisesti johtaa ihmishistoriaa ja saattaa sen täydellisyyteen,
Ja iankaikkisen elämän.
Ja me tulemme olemaan Jumalan muistissa ikuisesti.
(Yhdessä:)
Amen/Amen
Apostolinen uskontunnustus on uskollisuuden vala Jumalalle, ehdottaa eräs bloggaaja tukeutuen Theodore Jenningsin teokseen The Loyalty to God; The Apostles' Creed in life and liturgy:

1. Credon (ja Raamatun) tulkinta alkaa mistä uskontunnustus alkaa: uskolla Jumalaan. Credossa on tai ei ole järkeä huomioiden Jumalan aiemman sovituksen/ilmestyksen teon.
2. Liittyen yllä mainittuun näkemykseen, se johon Jumala on tarttunut on vapaa suhteessa uskontunnustukseen (tai Raamattuun) ja mihin tahansa aiempiin tai nykyisiin uskontunnustuksen tulkintoihin. Hän on vapaa arvioimaan eri tulkintoja ja vapaa kysymään: onko tässä positiivista ja arvostavaa suhdetta siihen mitä Credo ja Jumalan paljastama Sana sanovat?
3. Panoksena Credoa tarkastellessa ei ole tietyn esitetyn sisällön varmennus tai usko siihen. Jos ajatellaan että Credo on positiivisessa suhteessa Jumalan paljastamaan Sanaan, se mitä tapahtuu kun Credo lausutaan, on oman sydämen uudelleen antaminen Yhdelle, Kokonaan Toiselle, jolle uskontunnustus yrittää todistaa. Jennings huomauttaa ettei uskontunnustusta kirjoitettu useisiin vuosisatoihin, koska se palveli eräänlaisena tunnussanana. Oli aika jolloin oli vaarallista olla kristitty. Oli aika jolloin kristityt kieltäytyivät antamasta uskollisuuttaan keisarille (presidentille, poliittiselle puolueelle, kirkolle, teologialle...). Kun henkilö lausui Credon kasteessa, hän sanoi "Ei!" kaikille muille jotka vaativat hänen uskollisuuttaan/sydäntään.

RON ROTH: PSALMI 23 NYKYAJAN ELÄMÄSSÄ

(Suomentajan huomautus: yhdistän alkuperäiseen artikkeliin pari aikaisempaa käännöstäni samasta aiheesta eri väreillä; vuoden 1992 Raamatun käännös vuoden 1933 käännöksen rinnalla, sikäli kuin se poikkeaa siitä.)

Päivitetty 6.6.2009

Psalmi 23 on yksi suosituimmista rukouksista läntisessä maailmassa. Se sattuu myös olemaan yksi voimakkaimmista rukouksista ikinä, Herran rukouksen jälkeen, joka osaksi perustuu tähän psalmiin. Tämä kaunis sanakokoelma voi olla avain henkisen voiman kutsumiseksi.

Useimmat meistä tunnistavat psalmin 23 tutut lauseet, mutta me emme usein arvosta psalmin sisältämien periaatteiden vaikutusta, luultavasti koska se ei sovi siihen malliin mitä meille on opetettu että rukouksen pitäisi olla.

Me uskomme, että rukoileminen merkitsee Jumalan pyytämistä tekemään jotain meidän tai jonkun muun puolesta. Psalmi 23 on tunnustus, että kaikki mitä tarvitsemme, on jo tehty: psalmin kirjoittaja pelkästään vahvistaa tuon tosiasian. Jeesus ei koskaan pyytänyt Jumalaa tekemään mitään parantaakseen ne, joiden päälle hän pani kätensä. Edes Getsemanen puutarhassa Jeesus ei pyytänyt mitään; hän sanoi, että tekisi mikä tahansa oli Jumalan tahto, vaikka se ei olisi Jeesuksen omalla etusijalla.

Katsominen syvemmälle psalmiin

Jos tutkimme psalmia lause kerrallaan, alamme nähdä ei ainoastaan sen yleisen merkityksen, vaan myös tavan jolla se toimii positiivisen uskon vahvistuksena. Tämä sisältyy kieleen, joka on kokonaan vahvistavassa muodossa. Katsotaan tarkemmin jokaista lausetta psalmissa 23.

Herra on minun paimeneni - se on suhde

Sinua luultavasti opetettiin olemaan yhteydessä Jumalalliseen kerjäämällä ja vetoamalla epävarmuuden perustalta. Kuitenkaan tämä rukous ei ala, "Herra on minun paimeneni, luulen" tai "Herra on minun paimeneni, mutta vain joskus". Se alkaa ehdottomalla tiedolla kokemuksen kautta, että jumalallinen periaate aina johdattaa meitä kaikkien tilanteiden läpi pettämättä. Kirjoittipa kuningas Daavid tämän psalmin, kuten traditio esittää, tai ei, sen kirjoittajalla oli varmasti vakaumus, että Jumalallinen ohjaus on aina läsnä.

Kaikki valaistuneet olennot osoittavat saman käsitteen: on olemassa vain yksi Jumala ja Jumalallinen Olento, joka on meidän Luojamme.
Näe Hänen seisovan edessäsi. Aseta luottamuksesi Häneen. Tunne Hänen läsnäolonsa sisälläsi ja ympärilläsi. Tämä ensimmäinen rivi avaa meidät antaumuksen perustukselle tässä psalmissa. Operatiivinen sana tässä on "Herra". Tämä rivi tulee syvemmin selvennetyksi kun otamme huomioon, että on olemassa muita "paimenia" ja saattaisimme tuntea houkutusta harhailla eteenpäin hämmennyksen hetkinä. Tämä rivi on Jumalan valitsemisesta: seurata Häntä, ja yhdistyä Häneen sielussasi.

Ei minulta mitään puutu - se on tarpeiden tyydytys

Zen-mestari Rinzai, joka eli Kiinassa yhdeksännellä vuosisadalla, kohottaisi sormensa oppilailleen ja kysyisi, "mitä tällä hetkellä puuttuu?" Kenties hänen seuraajansa, 18. vuosisadan japanilainen zen-mestari Hakuin, kirjoitti "tällä hetkellä mitä meidän tarvitsee etsiä lisää?" Hän kirjoitti myös,

"Minä sanon teille, ei ole Buddhaa, ei Dharmaa, ei mitään harjoitettavaa, ei mitään todistettavaa. Mitä sitten etsitte teiltä ja toreilta? Sokeat ihmiset! Lisäätte pinon päälle, joka teillä jo on. Mitä teiltä itseltänne puuttuu?"

Kuten tämä tulinen zen-nero tarkoitti, olemme jatkuvasti syventyneet - jopa pakkomielteisesti - siihen mitä elämästämme puuttuu. Se voi olla rahaa, asuinpaikka, täydellinen kumppani, fantastinen fysiikka, tai varma tulevaisuus. Kysy itseltäsi mitä luulet sinulta puuttuvan juuri nyt: onko se terveys? Omaisuutta? Oikea ura? Jos rukoilet oikein ja elät hetkessä, sinulta ei puutu mitään. Mutta jos sinusta tuntuu, että puuttuu, elät luultavasti menneessä tai projisoiden tulevaisuuteen. Huolehtimalla siitä mikä ei tapahdu tässä hetkessä, julistat luottamuksen puutettasi, että Jumalallinen johtaa sinua täsmälleen sinne mihin sinun tarvitsee mennä. Pidätpä sellaista ohjausta kuuluvana Jumalalle, Atmanille, Buddhalle, Luonnolle, Universumille, sisäiselle Jumaluudelle, tai yksinkertaisesti olemiselle, kun kerran antaudut sen voimalle, tulet tuntemaan varmuudella, ettei sinulla ole mitään pelättävää nyt tai ikinä.

Tämä suurenmoinen Olento pitää huolta kaikista niiden sielujen tarpeista, jotka ovat matkalla takaisin Valoon. Kun nämä sielut kääntävät huomionsa Tähän Olentoon, he eivät halua mitään, sillä heidän tarpeisiinsa vastataan kaikilla tasoilla.

Jumalan ikuinen läsnäolo on minun huolenpitäjäni.
Tunne Hänet selkärangassasi. Ymmärrä, että et halua mitään joka on Hänen sinuun kohdistuvan tahtonsa ulkopuolella. Pyhyyteen pyrkivä heittää sivuun kaikki vähäisemmät halut keskittääkseen täyden huomion ja tahdon yksin Jumalan löytämiseen. Huomaamme tämän sitoutumisen tason ilmaistuna läpi tämän psalmin.

Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään - se on lepoa

Hän vie minut vihreille niityille

Meidän kulttuurissamme vihreä on rahan väri (dollarin; suom.huom.), mikä luultavasti ei ole vahinko, sillä tuo väri symboloi usein yltäkylläisyyttä ja terveyttä. Jumala ei pyydä minua ottamaan yltäkylläisyyttä; Hän vaatii sitä. Saatamme tehdä parhaamme upottaaksemme Hänen suunnitelmansa sabotoimalla parhaita etujamme; sitoutumalla tappiolliseen ajatteluun; syleilemällä alhaista itsetuntoamme; hämmentämällä itseämme huumeilla, alkoholilla, villillä elämällä, tai loputtomalla TV:llä; tai jättämällä huomiotta intuitiomme äänen, joka johtaisi meidät henkiseen ja aineelliseen hyvinvointiin, mutta se ei muuta tosiasiaa, että Jumalalla on positiivinen tarkoitus meitä varten.

Vihreä väri on varattu neljännelle chakralle ihmisen energiajärjestelmässä. Se edustaa sydänkeskusta. Ihmisissä tämä keskus on voimakkain. Se on myös monien useimmin laiminlyömä. Tämä keskus on se, joka monilla vahingoittuu helpoimmin ja sulkeutuu nopeimmin. Kun yhdistää tietoisuutensa Jumalan tietoisuuteen ja todella käyttäytyy korkeammalla tasolla, silloin sielu kokee toiminnan sydänkeskuksesta. Tässä tilassa niityistä tulee sitten hyvin hedelmällisiä ja vihreitä.
Tunne Hänen pitävän vahtia puolestasi levätessäsi vihreällä yltäkylläisellä maalla. Ime säteilevää elämänvoimaa. Tunne kiinteän maan kantavan. Kaikki on hyvin. Tämä kohta luo niin ihanan kuvan Herran huolenpidosta ja ylläpidosta. Lammas on turvassa kun paimen seuraa hänen tarpeitaan, pitäen hänet turvassa. "Ellette tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan".

Virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa - se on virkistys

Hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä

Vedellä on myös symbolinen historia useimmissa henkisissä traditioissa. Esimerkiksi vedenpaisumuksesta ja faaraon hukkumisesta Punaisessa meressä Jeesuksen kasteeseen Jordan virrassa, vesi on olennaisesti liittynyt juutalaiseen ja kristilliseen uskontoon. Paremmaksi vakuudeksi Koraani puhuu toistuvasti Paratiisista "virtaavan veden puutarhoina, missä [hyvät] asuvat ikuisesti" (3:136), ja Buddha viittasi valaistumisen saavuttamiseen joen ylittämisenä "kaukaiselle rannalle". Näiden voimakkaiden sanojen ei pitäisi yllättää, sillä useimmat näistä sivilisaatioista pitivät vettä ihmeellisenä lahjana Jumalalta, joka voi tehdä eron elämän ja kuoleman välillä.

"Virvoittavat vedet" erotetaan tuhoisista tulvavesistä, ja ne peilaavat sisäisen rauhan tilaa, jota oikea rukous vaatii niin että voit kuulla Jumalan äänen.

Sydänkeskuksen hyväksymisestä todellisen viisauden lähteenä ja korkeampiin tietoisuuden tasoihin liittyvässä käytöksessä saavuttaa tyyneyden, jota niin monet janoavat. Sillä mielen hiljeneminen on se mikä seuraa. Mieli saattaa sydämen ja sielun pulaan kun se ei ole levossa. Kun yksilö on rauhallisessa mielentilassa, joka on kuin virvoittavat vedet, silloin hän ei voi taistella. Juuri tällä hetkellä sielu saavuttaa oman herruutensa.

Minua johdetaan levon ja virkistyksen teillä.
Näen kauniin vuoristojärven. Kirkas vesi, heijastava, viileä ja tyyni. Lepää. Mietiskele. Tämä "tyyni vesi" on raikasta, kirkasta vettä - ei elotonta pysähtyneisyyttä. Tämä on kuva seksuaalienergian muuntamisesta joksikin yleväksi, harvinaiseksi ja kauniiksi. Kaikki on suhteellista. Tyyneyden vaihtelevia asteita voimme kokea siinä kuinka käsitellään sukupuolivoimaa. Kun yksilö fiksoitu aistilliseen haluun, sisään astuu suuri levottomuus ja sielun laadun menetys. Sillä henkilölle joka on taipuvainen onttoihin ja lyhytaikaisiin rakkaussuhteisiin, olisi suuri askel kohti sisäistä tyyneyttä yksinkertaisesti tehdä syvä sitoumus yhden rakastetun "rakastamiseen, kunnioittamiseen ja hellimiseen" Jumalan nimessä.

Hän virvoittaa minun sieluni - se on parantamista

Pysymällä avoimena Jumalan äänelle, joka voi tulla luoksesi aavistuksien, intuition, unien muodossa, tai satunnaisten kohtaamisten, elämäsi elähdytetään olemuksesi keskuksessa. Jumalallisen energia Chi'n muodossa (kiinan ja sanskriitin sanat "elämän energialle") virtaa jatkuvasti järjestelmäämme, jos olemme virittyneet ja teemme itsemme saatavilla oleviksi sille. Tämä energia elvyttää ruumiimme ja chakramme, jotka ovat psyykkisspirituaalisen energian keskuksia, jotka säätävät fyysisiä, mentaalisia ja emotionaalisia toimintojamme.

Sielulla on tilaisuus tehdä kaikki karmalliset velat tekemättömiksi. Tässä tekemättömäksi tekemisessä se valmistautuu Isän valtakuntaan astumiseen.

Minut tehdään uudeksi tänä päivänä ja todellinen luontoni loistaa sisälläni.
Olkaa aina syvästi lempeitä toisianne kohtaan. Nähden Jumalallisen Rakastetun toinen toistenne muodon varjelemana, pari voi sekä antaa että vastaanottaa syvempää rakkautta. Tämän prosessin täytyy edetä rehellisyydellä itseä kohtaan ja myötätuntoisella rakastetun ja itsen tarpeiden huomioimisella. Missä tahansa pisteessä henkilö löytää itsensä tässä jatkumossa, hän voi siirtyä kohti tuota tyyneyden ja jumaluuden keskusta sisällään, siten sallien energian nousta korkeampiin keskuksiin ja palauttaa sielun luonnon.

Hän ohjaa minut oikealle tielle - se on opastusta - nimensä tähden - se on päämäärä

Hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden

Buddhan jalo kahdeksankertainen polku pitää sisällään: (1) oikeat näkemykset; (2) oikeat aikomukset; (3) oikean puheen; (4) oikean toiminnan; (5) oikean elannon; (6) oikean pyrkimyksen; (7) oikean muistamisen; (8) oikean keskittymisen. Idea on, että jos saat kaikki nuo alueet elämässäsi oikein, tulet olemaan yhdenmukainen ja harmoniassa. Sinun ei tarvitse olla buddhalainen ymmärtääksesi tuohon "oikeiden" sarjaan muistavasti keskittymisen arvon (vaikka buddhalaisilla on hyvin tarkka ymmärrys mitä kukin niistä tuo mukanaan). Elämän luonteen oikea ymmärrys johtaa sinut oikeaan aikomukseen, joka on kiihkotonta hyväntahtoisuutta, jolle on luonteenomaista vastenmielisyys toisten vahingoittamiseen. Jos aikomuksesi on olla aiheuttamatta vahinkoa, silloin käytät oikeaa puhetta - so. pidättäydyt valehtelemasta, panettelemasta, juoruamasta, ja muista verbaalisten kykyjesi väärinkäytöstä, joka on loukkaavaa toisia kohtaan. Niin muodoin vältät myös vääriä tekoja, sellaisia kuten murha, varastaminen, ja huono seksuaalinen käytös. Harjoitat myös elantoa, joka ei vahingoita ketään, samalla suorittaen tarvittavaa palvelua. Sellainen rehellinen elämä olisi vaikea pitää yllä ilman kunnollista pyrkimyksen harjoitusta, kurinalaisuutta murtaa tottumuksen luja ote. Muistaminen ja keskittyminen ovat kaksi meditaatioharjoituksen ilmentymää, jotka auttavat helpottamaan kaikkia oikean elämisen muotoja.

Kun kaikki karmalliset velat on vapautettu, sielu on vapaa ohjattavaksi polulla korkeampiin valtakuntiin.
Tunne jumalainen energia navan alueella, säteillen kautta vatsan. Tunne, että käyttäessäsi päättäväisyyttäsi seurata jumallista tahtoa, se luo polun sisälläsi korkeampien täydellisyyksien tavoittamiseksi. Sielu on "palautettu" ojennukseen hengellisen totuuden kanssa. Hengelliset suuntaviivat auttavat meitä välttämään suuria kareja, jotka saattaisivat viedä meidät pois sielumme luonnosta.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa - se on koettelemista - en minä pelkäisi mitään pahaa - se on suojelua - sillä sinä olet minun kanssani - se on uskollisuutta

Vaikka minä kulkisin piemeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa...

Kuolema on harhaa, kuitenkin me kaikki pelkäämme sitä. Jeesus sanoi, "Älkää olko pahaa vastaan". Koska meillä on taipumus nähdä kuolema pahana, hän olisi voinut sanoa, "Älkää olko kuolemaa vastaan". Aina kun kohtaat tuskallisen tilanteen, sinulla on kolme vaihtoehtoa: (1) Voit vastustaa sitä, joka merkitsee että olet konfliktissa, ja sen tähden jatkat tuskassa; (2) voit yrittää muuttaa tilanteen, joka voi merkitä siinä toimimista suoraan tai vetäytymistä siitä - olipa tilanne työ jota inhoat tai suhde joka ei tyydytä sinua; tai (3) jos et voi muuttaa tai jättää tilannetta, voit hyväksyä sen sellaisena kuin se on. Hyväksyntä tai antautuminen ei merkitse sen tunnustamista, että tilanne on oikea tai hyvä; se yksinkertaisesti tarkoittaa, että se on mitä on tällä hetkellä. Tuosta perspektiivistä vaeltaminen pimeimmän rotkon läpi ei voi säikähdyttää sinua, koska se on yhtä saman Jumalallisen todellisuuden kanssa, joka on sisässäsi.

Maa on kuin laakso, sillä ihmisten tietoisuus on niin matala. Kuolema on illuusio. Kuolema on vain siirtymistä yhdestä tietoisuuden tilasta toiseen. Se on itseasiassa elämää. Maan päällä toinen illuusio on pahan olemassaolo. Negatiivisuutemme ja pelkomme ovat todellisuutta meille. Emme ymmärrä, että olemme luoneet nämä prosessit oman mielemme voimin. Kun vaeltaa korkeammilla tasoilla Jumalan, kaiken Luojan kanssa, pahaa ja kuolemaa ei enää pelätä. Kun tietoisuus ylittää nämä illuusiot, ei ole enää tarvetta pitää niitä. Koska jokainen luo oman todellisuutensa sisäisen maailman voimalla, kun negatiivisuus ja pelko kerran poistetaan, nuo ominaisuudet eivät enää ilmene Maan tasolla tai yksilön ympäristössä.

Vaikka kohtaan niukkoja ja alakuloisia aikoja, en anna periksi pelolle, sillä Jumalan läsnäolo ja voima lohduttavat minua.
Visualisoi hehkuva valopallo sydämessäsi; jokaisella henkäyksellä lisää sen säteilyä ja yritä tuntea siitä lähtevä lämpö. Kutsu jumalallinen läsnäolo asumaan sydämessäsi aina. Visualisoi Jumalallinen Äiti tai yksi Mestareista jotka elävät sydämessäsi, säteilemässä jumalallista rakkautta, opastusta ja suojelusta. Huomaa, että psalminlaulaja on siirtynyt Jumalan puhuttelusta kolmannessa persoonassa rakastettavampaan henkilökohtaiseen "Minun ja Sinun" suhteeseen. Henkisen kehityksen keskeinen osa on siirtyä pelkästään Jumalan lakien seuraamisen tuolle puolen, Hänen rakastamiseensa sydämessään ("Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi...") Kun tunnemme sisällä asuvan Herran sydämessämme, se antaa meille todellista rohkeutta ja me voimme kohdata suuret vaikeudet tyyneydellä. Todellakin, ei ole mitään pelättävää, sillä vaikka kuolema saapuu, palvoja tietää ettei mitään ole menetetty, sillä sielu yhdistyy Jumalaan sydämen rakkauden kautta. "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan." Yksi tärkeimmistä elementeistä henkisessä parantamisessa on sydämen avaaminen Jumalalle. Ensin henkilön tarvitsee tuntea olevansa Jumalan lapsi ja voivansa vastaanottaa Hänen rakkautensa, heittäen sivuun kaikki kysymykset arvottomuudesta tai pelosta ("Täydellinen rakkaus karkottaa pelon"). Siitä alkaen hän voi alkaa ilmaista kiitollisuutta Jumalalle elämän myriadeista siunauksista, ja mitä syvimmin, sydämessä tunnetusta Jumalan rakkaudesta.

Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat - se on kuria

Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi

Vitsa ja paimenen sauva ovat palvelleet vallan ja auktoriteetin symboleina ainakin niin kauan taaksepäin kuin Egyptin aikoihin. Tämä viittaus ei ole itsevaltaisen vallan auktoriteettiin, vaan pikemminkin herruuden merkitykseen. Me sanomme että urheilijat näyttävät miellyttäviltä tehdessään mahtavan ottelun, sillä heillä on auktoriteettia, joka tulee taidosta ja itsevarmuudesta. Toisin sanoen, he saavat sen näyttämään helpolta. Samalla tavalla kun Jeesus aloitti julistuksensa, Markuksen evankeliumi sanoo, "ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet." Tässä psalmin kirjoittaja vetää voimaa Jumalallisen auktoriteetista. Latinan verbi confortare tarkoittaa vahvistaa suuresti - juuri on fortis, voima - ja tuo voima on aidon lohdutuksen perustana.
Tunne hengityksen liikkuvan kurkussasi; ala tuntea että tämä hengityksen virta liittyy virtaukseen astraalisessa selkärangassa. Kaula on ruumiin kapein osa, muodostuen ainoastaan selkärangasta ja kurkusta, tehden helpommaksi virittäytyä selkärangan virtauksiin siinä. Hengitys ja selkäranka ovat polkuja Jumalan läsnäolon ja tyyneyden tuntemiseen. Kun elämme virittyneenä korkeamman totuuden kanssa, energian virtaus selkärangassa muistuttaa meitä jumalallisesta luonnostamme ja on lohtuna meille, vaikka ulkoinen draama olisi häiritsevä.

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen - se on toivo

Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen

Vihollisesi ei tarvitse olla toinen henkilö - se voi olla sairaus, muutoksen pelko, tai puutteen asenne. Mutta jos keskellä pelkojasi aivan edessäsi on pöytä, joka on ylitsevuotava elämän iloista ja yltäkylläisyydestä. Kaikki mitä sinun tarvitsee tehdä, on siirtää viitekehyksesi ja polttopisteesi mahdollisuuden runsauteen, joka ympäröi sinut.

Kaiken Luoja ei erottele. Jumala rakastaa kaikkia sieluja isän ja äidin tasavertaisella vahvuudella. Sen tähden riippumatta siitä, mitä on tehnyt harhaanjohtavalla polulla, Jumala ei rankaise, vaan itseasiassa valmistaa juhlapöydän kaikille lapsille.

Minusta huolehditaan ja minut ravitaan, jopa levottomuuden ja tuskan aikoina.
Keskity syvästi kulmakarvojen väliseen pisteeseen (jopa yhdistä kulmakarvat yhteen jos se auttaa sinua). Tunne antaumuksesi nousevan tuohon pisteeseen. Kaikessa elämässä on olemassa antelias pöytä katettuna eteemme, henkinen silmä. Jos keskitymme siihen syvästi, meidät kutsutaan aterioimaan Herran kanssa, Hänen valossaan. "Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu." Tämä valo ruokkii koko ruumista, ja on olemassa meitä varten, olivatpa kohtaamamme "viholliset" omia alempia taipumuksiamme, tai ulkoisia vaikeuksia.

Sinä voitelet minun pääni öljyllä - se on pyhitys - minun maljani on ylitsevuotavainen - se on yltäkylläisyyttä

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä ja...

Öljyä käytettiin muinaisina aikoina kuninkaiden voiteluun, ja monet hengelliset traditiot ovat ottaneet sen Jumalallisen Hengen symboliksi, joka asuu meissä, saaden elämämme ylitsevuotamaan ilosta.

Me olemme kaikki Jumalan valittuja lapsia. Meidät kaikki vapautetaan heikkouksistamme. Ainoastaan ego pitää sinut erillään Isästä. Jumala voitelee meidät kaikki Ylösnousseen Vapahtajan merkillä; on sinun valintasi, hyväksytkö vai torjutko nimityksen.

Vihkimyksessä Jumalalta kaikille lapsille tarjotaan yltäkylläisyyttä. Se on totisesti yksi kaikista karmallisista veloista vapautumisen palkinnoista. Maailmankaikkeus on itseasiassa yltäkylläinen, ei köyhä. Ainoastaan inhimillisen muodon tietoisuus on rajoittanut yltäkylläisyyden. Meidän mielemme ja tietomme pitävät meidät köyhyydessä.

Minua muistutetaan päämäärästäni ja tehtävästäni. Minut siunataan ylitsevuotavasti.
Visualisoi jumalallisen vuodattavan armoa päällesi, ja olemuksesi täyttyy valolla, virraten yli kruunuchakran. Herra koskettaa meitä armollaan ("sinä voitelet...") tuoden samadhin tilan ("maljani..."). Energian kulkiessa läpi henkisen silmän ja yhdistyessä kruunuchakraan, energia vuotaa yli pääsi ja olemuksesi. Se saattaa pysähtyä tällä hetkellä (ruumiin samadhi) tai se voi laajentua täydeksi kosmisen tietoisuuden samadhiksi.

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani - se on siunausta - ja minä saan asua Herran huoneessa - se on turvaa - päivieni loppuun asti - se on IKUISUUS

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä...

Tämä rukous käsittelee Jumalallisen tietoisuudessa elämistä. Se koskee siunauksen ja määräyksen periaatteita, joka on tekninen termi jonkin aikaansaamiselle, Jumalallisen kanssa yhteydessä olemisen kautta, jota haluat ilmentää. Psalmi 23 ei koske uskoa, tai edes uskomista, koska usko ja uskominen voivat joskus olla epäilun kyllästämiä. Kun tiedät jotain sydämessäsi, et jätä sijaa epäilylle. Psalmi 23 sanoo kuinka tärkeää on tulla tietoiseksi Jumalallisesta luonnostamme. Kun kerran tulemme, voimme todistaa nämä totuudet todellisina, koska olemme kokeneet ne: ne ovat osa perintöämme, joka virtaa meille sen hyveen kautta, että olemme seuranneet liittoa, jonka Jumala antoi ihmiskunnalle mennen takaisin Nooaan, Aabrahamiin ja Moosekseen.

Kirjassaan The Jesus Code, John Randolph Price tulkitsee tuon koodin olevan, "Minä olen kuten Jeesus". Se on kaikki mitä meidän tarvitsee tietää. Henkinen polku ei koske mitään tekemistä - sen päätavoite on tulla tietoiseksi että me olemme Hengestä, joka merkitsee, että olemme Jumalallisia. "Jumalan olemus on minun olemukseni", mestari Eckhart sanoi. "Missä ikinä minä olen, siellä on Jumala". Tuo oivallus avaa sisäisen valtakunnan, josta Hengen lahjat ja hedelmät virtaavat.

Tässä tietoisuuden tilassa lempeät perivät maan. Lohdutus, onni ja rauha ovat palkinnot, jotka seuraavat kaikkia Valon lapsia, jotka valitsevat nostaa tietoisuuttaan.

Jumalan valtakunta on ikuinen. Ei epäilystäkään, matka on loppumaton. Isän kodissa on monta asuinsijaa.

Minä näen mikä olen - universaalin siunauksen keskus. Minä asun Jumalan loistossa ikuisesti. Amen.
Tunne jumalallisen suojelun ja hyvyyden armo, ja tahto tehdä yhteistyötä tuon armon kanssa. Syvimmällä tasolla tämä stanza kuvaa perimmäistä henkisen polun päämäärää. Jos tämä yhteys on pysyvä, olemme yhdistyneet Jumalaan eikä meidän tarvitse "mennä enää ulos". Me asumme Herran Huoneessa ikuisesti, jättämättä enää koskaan Hänen läsnäoloaan. (Tämä on Nirbikalpa-samadhi.) Auttaa kun vakuutamme ja pyrimme kohti korkeinta tilaa, joka muistuttaa meille jumalallisesta syntymäoikeudestamme; sillä mitä ajattelemme, siksi tulemme.

Psalmi 23, eräs Raamatun rakastetuimmista psalmeista, herää eloon tässä audiovisuaalisessa hartaudessa.

Chakrat ja niiden merkitykset.