Kirjasta "Näkyjä henkimaailmasta", WSOY 1927.
Saksalaisen filosofin sielu astui henkien maailmaan ja näki kaukana henkisen maailman verrattoman kunnian ja sen asukkaitten rajattoman onnellisuuden. Hän ihastui siitä mitä näki, mutta hänen itsepäinen intellektualisuutensa esti häntä liittymästä siihen ja nauttimasta sen onnesta. Tunnustamatta, että se oli todellinen hän järkeili näin: "Epäilemättä näen kaiken tämän, mutta mitä todisteita minulla on sen objektiivisesta olemassaolosta ja siitä, ettei se ole vain aivojeni synnyttämä harhakuva? Nämä näyt tahdon päästä päähän alistaa logiikan, filosofian ja tieteen koetuksen alaisiksi ja vasta sitten myöntävän vastauksen saatuani olen vakuutettu sen omasta todellisuudesta ja siitä, ettei se ole harhakuva."
Silloin enkelit vastasivat hänelle: "Sinun puheestasi päättäen on selvää, että sinun järkeisoppisi on kietonut koko luontosi, sillä niinkuin tarvitaan henkisiä eikä ruumiillisia silmiä henkimaailman näkemiseen, samoin on sen todellisuuden ymmärtämiseksi tarpeen henkinen ymmärtämys eikä filosofian ja logiikan alalla liikkuvat ajatus-harjoitukset. Sinun tieteesi, joka tutki aineellisia tosiasioita, on jäänyt fyysillisen pääkallosi ja aivojesi kanssa maailmaan. Täällä on ainoastaan se henkinen viisaus hyödyksi, joka saa alkunsa jumalanpelosta ja rakkaudesta Häneen." Sitten sanoi joku enkeleistä toiselle: "Mikä vahinko, että ihmiset unohtavat Jumalan kalliin sanan: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt.18:3).
Kysyin eräältä enkeliltä, mikä tulisi olemaan tämän miehen lopullinen kohtalo, ja hän vastasi: "Jos tämän miehen elämä olisi ollut kokonaan paha, olisi hän heti liittynyt pimeyden henkiin, mutta hän ei ole kokonaan vailla siveellistä ryhtiä, niin että pitkän aikaa hän tulee sokeana kuljeksimaan väliasteen alempien kerroksien hämärässä kolhien filosofista päätään, kunnes hän vihdoin, väsyneenä hulluuteensa, katuu. Silloin hän on valmis vastaanottamaan sitä varten määrätyiltä enkeleiltä tarpeellista opetusta, ja niin neuvottuna 0n hän valmis pääsemään korkeamman asteen täydellisempään Jumalan kirkkauteen."
Eräässä mielessä koko äärettömyys on henkimaailma, koska se on täynnä Jumalan ylistystä, Jumalan, joka itse on henki. Toisessa mielessä maakin on henki-maailma, sillä sen asukkaat ovat ihmisruumiin verhoamia henkiä. Mutta on olemassa vielä eräs henkien maailma, joka on henkien väliaikainen oleskelupaikka senjälkeen, kun he ovat kuollessaan jättäneet ruumiinsa. Tämä on välitila - olotila, joka on korkeimman taivaan kunnian ja kirkkauden ja alimman helvetin hämärän ja pimeyden välillä. Siinä on lukemattomia olotila-tasoja ja sielu saatetaan sille tasolle, jota sen maallinen kehitys vastaa. Siellä erikoiset tähän työhön määrätyt enkelit opastavat sitä, joko lyhyemmän tai pitemmän ajan, ennen kuin se liittyy niihin henkiin, joko suuremman valon hyviin tai suuremman pimeyden pahoihin, jotka luonteeltaan ovat enimmin sen itsensä kaltaisia.
Silloin enkelit vastasivat hänelle: "Sinun puheestasi päättäen on selvää, että sinun järkeisoppisi on kietonut koko luontosi, sillä niinkuin tarvitaan henkisiä eikä ruumiillisia silmiä henkimaailman näkemiseen, samoin on sen todellisuuden ymmärtämiseksi tarpeen henkinen ymmärtämys eikä filosofian ja logiikan alalla liikkuvat ajatus-harjoitukset. Sinun tieteesi, joka tutki aineellisia tosiasioita, on jäänyt fyysillisen pääkallosi ja aivojesi kanssa maailmaan. Täällä on ainoastaan se henkinen viisaus hyödyksi, joka saa alkunsa jumalanpelosta ja rakkaudesta Häneen." Sitten sanoi joku enkeleistä toiselle: "Mikä vahinko, että ihmiset unohtavat Jumalan kalliin sanan: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt.18:3).
Kysyin eräältä enkeliltä, mikä tulisi olemaan tämän miehen lopullinen kohtalo, ja hän vastasi: "Jos tämän miehen elämä olisi ollut kokonaan paha, olisi hän heti liittynyt pimeyden henkiin, mutta hän ei ole kokonaan vailla siveellistä ryhtiä, niin että pitkän aikaa hän tulee sokeana kuljeksimaan väliasteen alempien kerroksien hämärässä kolhien filosofista päätään, kunnes hän vihdoin, väsyneenä hulluuteensa, katuu. Silloin hän on valmis vastaanottamaan sitä varten määrätyiltä enkeleiltä tarpeellista opetusta, ja niin neuvottuna 0n hän valmis pääsemään korkeamman asteen täydellisempään Jumalan kirkkauteen."
Eräässä mielessä koko äärettömyys on henkimaailma, koska se on täynnä Jumalan ylistystä, Jumalan, joka itse on henki. Toisessa mielessä maakin on henki-maailma, sillä sen asukkaat ovat ihmisruumiin verhoamia henkiä. Mutta on olemassa vielä eräs henkien maailma, joka on henkien väliaikainen oleskelupaikka senjälkeen, kun he ovat kuollessaan jättäneet ruumiinsa. Tämä on välitila - olotila, joka on korkeimman taivaan kunnian ja kirkkauden ja alimman helvetin hämärän ja pimeyden välillä. Siinä on lukemattomia olotila-tasoja ja sielu saatetaan sille tasolle, jota sen maallinen kehitys vastaa. Siellä erikoiset tähän työhön määrätyt enkelit opastavat sitä, joko lyhyemmän tai pitemmän ajan, ennen kuin se liittyy niihin henkiin, joko suuremman valon hyviin tai suuremman pimeyden pahoihin, jotka luonteeltaan ovat enimmin sen itsensä kaltaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti