LITURGIA LEMMIKIN SIUNAUKSEEN

[Tämä kaava on yhdistelmä kahdesta englanninkielisestä kaavasta, jotka olen netistä löytänyt tätä tarkoitusta varten: vaihtoehto 1; vaihtoehto 2. Olen itse käyttänyt tätä kahdesti.]

Liturgi: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. (2 Kor.1:3-4)

Kaikki: Jumala on kanssamme; Jumalan rakkaus yhdistää meidät, Jumalan tarkoitus vakaannuttaa meidät, Jumalan Henki lohduttaa meitä.

Liturgi: Siunattu olkoon yksi, pyhä ja elävä Jumala.

Vastaus: Kunnia Jumalalle aina ja iankaikkisesti.

Liturgi: Rukoilkaamme.

(Hiljaisuus.)

Kollehta: Oi armollinen ja myötätuntoinen Jumala, Sinä loit kaiken joka on, ja Sinä rakastat kaikkea jonka olet tehnyt. Me tulemme luoksesi tänä päivänä surun ja kiitoksen kera.
Me suremme rakastetun __:mme kuolemaa, joka on ollut seuralaisemme matkalla, pyytäen voimaa kantaa tämä menetys; ja me kiitämme Sinua hänen läsnäolonsa lahjasta joukossamme, vaikuttavana merkkinä luomakuntasi rikkaudesta ja rakkautesi anteliaisuudesta.
Tuomme Sinulle kiitoksemme kaikesta mitä annat meille lemmikkiemme kautta; ja me tuomme Sinulle rukouksemme sydämen rauhan puolesta, Sinun armosi ja rakkautesi tunnossa, Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Kaikkein armollisin Jumala, lohduta meitä surussamme. Ympäröi meidät rakkaudellasi niin, ettei menetyksemme valtaisi meitä, vaan meillä olisi luottamus Sinun hyvyyteesi; Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

Lukukappaleet: 1 Moos.1:19-25; 1 Moos.9:8-17; Psalmi 104.

Lukemista muista lähteistä ja/tai vapaamuotoisia muistopuheita.

Liturgi: Rauhassa rukoilkaamme Jumalaa.

Oi Jumala, Tekijämme, alusta olet sallinut meidän, Aadamin ja Eevan poikien ja tyttärien, nimetä maan, meren ja taivaan veli- ja sisarluotumme. Me jätämme __:n ikuisen rakkautesi käsivarsille. Aamen.

Oi Kristus, Vapahtajamme, rakkaudessasi annoit itsesi kuolemaan, että koko maailmalla olisi elämä: lohduta meitä jotka suremme, ja sateenkaaren merkin avulla auta meitä luottamaan ikuiseen rakkauteesi. Aamen.

Oi Henki ja Elämän Antaja, Sinä et hylkää yhtään olentoa, jota läsnäolosi liekki on elävöittänyt: pysy kanssamme tässä maailmassa, ja pidä meissä yllä toivo, että me voimme jälleen iloita __:n seurasta tulevassa maailmassa. Aamen.

(Kuten Vapahtajamme Kristus on opettanut meitä, me rukoilemme nyt: Isä meidän...) - JA/TAI Brian Narallen versio:

Meidän Herramme, joka olet kaikissa luoduissasi,
Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.
Kukoistakoon Sinun valtakuntasi sulan, evän ja kavion kautta.
Ympäröi meitä joka päivä linnun laululla ja suden ulvonnalla.
Ja anna meille anteeksi syntimme kaikkia sukulaisiamme vastaan,
niin kuin me suomme heille paikkansa keskuudessamme.
Äläkä saata meitä eroon
vaan päästä meidät ylimielisyydestä.
Sillä heidän on kauneus, voima ja viisaus
joka nousee maasta kohtaamaan meidät.
Aamen.

Tunnustakaamme syntimme Jumalaa, kanssaluotujamme ja toisiamme kohtaan.

(Hiljaisuus.)

Kaikki: Oi myötätunnon Jumala, armahda meitä; anna meille anteeksi väärinkäytöksemme ja laiminlyöntimme luotuja kohtaan, joiden kanssa jaamme tämän maan puutarhan, sen, mitä olemme tehneet vahingoittaaksemme heitä, ja mitä olemme jättäneet tekemättä auttaaksemme heitä; me olemme todella pahoillamme ja todella kadumme, ja pyydämme Sinua täyttämään meidät Hengelläsi, että välittäisimme toisistamme ja kaikista luoduistasi, Sinun tahtosi mukaan ja rakkautesi täyteydellä; Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

Liturgi: Kaikkivaltias Jumala armahtakoon meitä, antakoon meille anteeksi kaikki syntimme Jeesuksen Kristuksen armon kautta, vahvistakoon meitä kaikessa hyvyydessä, ja Pyhän Hengen voimalla säilyttäköön meidät ikuiseen elämään. Aamen.

Kaikkivaltias Jumala, Sinun Poikasi opetti meille, että vaikka viisi varpusta voitaisiin ostaa kahdella pennillä, ne eivät ole unohdettuja Sinun edessäsi. Kiitämme Sinua __:sta ja kumppanuunesta jota __ tarjosi meille.
Ja me kiitämme Sinua kaikista lemmikeistä, jotka jakavat kotimme ja elämämme. Pyydämme lohtua tälle perheelle menetyksessään, tietäen, että Sinä suret meidän kanssamme, sillä Sinä välität koko luomakunnastasi kuten välität meistä.
Kaikkein armollisin Jumala, me palautamme Sinulle __:n, Sinun luotusi ja Sinun lahjasi meidän elämässämme. Me ylistämme Sinua hänen uskollisesta seurastaan iloissamme ja suruissamme, ja me siunaamme Sinua ajasta, joksi Sinä uskoit hänet meidän hoivaamme.
Vastaanota nyt __ takaisin ikuisen rakkautesi käsivarsille, Oi Elämän Antaja, jonka Pojan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta kaikki, joka on menetetty kuolemalle, palautetaan elämään, ja jonka nimessä me rukoilemme. Aamen.

Siunattu olkoon Jumala.

Vastaus: Kiitos Jumalalle.

Liturgi: Ympäröiköön Kristus, Hyvä Paimen, meidät rakkaudellaan, täyttäköön meidät rauhallaan, ja johdattakoot meitä toivossa, tänä päivänä ja kaikkina päivinämme.
Tulkoon meidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus, ja Pyhän Hengen yhteys!

Vastaus: Aamen.

TERRORITEOT JA LUONNON KATASTROFIT

"Mutta tämä kaikki on synnytystuskien alkua." (Matt.24:8)

"Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh.16:33)

Meidän aikamme tehtävä on tiedostaa kuolema ja kuoleman kautta oppia aavistamaan korkeampaa maailmaa. Tietoisuus kuolemasta tuo meille uutena kysymyksen Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Se, millä tavalla kohtaamme kuoleman, osoittaa, onko meidän kristittynä olemisellamme tarpeeksi voimaa, voimmeko kaiken uhan keskellä kokea Kristuksen kuoleman voittavaa valtaa. Kun pintapuolinen arviointimme, ovatko järkytykset "oikeutettuja" vai eivät, on usein päällimmäisenä, meidän on sanottava: Kristuksen kuolema sinänsä tapahtui epäoikeudenmukaisesti, väkivallan ja terrorin merkeissä. Hän vastaanotti kaiken sen tietoisesti, ei sen edessä paetakseen, vaan muuntaakseen sen. Ainut meille osoitettu tie, jos tahdomme seurata häntä, on kulkea hänen kanssaan kaiken sen läpi, mitä maailmankohtalo meille järjestää. [...] Kuoleman läsnäolevuus on tullut meille monin tapahtumin lähemmäksi. Kristuksen uudelleentulo ei jätä epäilystäkään siitä: maailmaa vavisuttavat tapahtumat - eikä vain maapalloa, vaan myös taivaan aluetta - ovat välitöntä elämän realiteettia. Siellä, missä syntyy uutta, täytyy vanhan väistyä.

[...] Ne edellytykset, joista evankeliumi puhuu jälleentulevan Kristuksen ilmoittajina, ympäröivät meitä kaikilta suunnilta. Löydämmekö silloin voiman toimia sen huudon mukaisesti, joka sanoo: "Kun kaikki tämä alkaa tapahtua, niin suoristakaa itsenne, nostakaa mielenne hengen luo! Sillä silloin teitä lähestyy vapautus!" - ei vapautus ulkoisesta paineesta vaan vapautus niistä maallisista siteistä, jotka estävät meitä näkemästä Kristuksen läheisyyden kaikessa siinä, mikä meitä ympäröi?

KRISTIYHTEISÖ 4/2005; Taco Bay: Jälleentulevan jäljet.

[...] Kun he (kuolleet) riisuivat pois maailman, jossa aallot aiheuttivat tuhoa, he heräsivät hänen (Jumalan) valoonsa ja turvaansa, suojaansa. Ihminen, joka suree kuollutta, voi löytää lohtua siitä, että yrittää tunnustella itsessään, mitä hänen rakkaansa on kuolemanhetkellä oikeasti kokenut. Kuolleet ovat tulleet lähemmäksi Jumalaa.

Miten sitten on niiden laita, jotka ovat kodittomia, leskiä, orpoja? He eivät ole tulleet Jumalaa lähemmäksi, vaan ovat antautuneet ennemminkin ihmisten armoille. Mitä he tulevat kokemaan? Kestääkö se myötätunto, joka ensimmäisinä viikkoina liikahti tai huolenpito ja rakkaus? Tulevatko he löytämään vieraista ihmisistä äidit ja isät, siskot ja veljet, uuden suojan? Tulevatko he kokemaan, että ihmiset käyttäytyvät heidän suhteensa ikään kuin heidän olisi astuttava Jumalan tilalle? Näin he kokevat, jos me tiedostamme tässä oman tehtävämme ja tartumme siihen. Kodittomat, jäljelle jääneet, orvot tulevat katastrofin kautta itse lähemmäksi jumalallista vaikuttamista - ja me kaikki heidän kanssaan. Eikö tämän ajankohdan pitäisi lainkaan kertoa Jumalan poissaolosta vaan ennemminkin siitä, että Hänen luottamuksensa meidän inhimillisyyteemme on paljon suurempi kuin se luottamus, mikä meillä on siihen?

KRISTIYHTEISÖ 1/2005; Georg Dreissig: Miten Jumala voi sallia tämän?

Fransiskus Assisilainen, joka kuoli vuonna 1226, jätti jälkeensä rauhanrukouksen, joka voi olla tienviittanamme vielä tänäänkin. Rukouksessa sanotaan: "että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, kantaisin toivoa, missä pimeyttä..." Rukouksissa on paljon voimaa. Suurin ja kaikkein kattavin rukous on "Isä meidän", jonka voimme rukoilla alttarilla ja myös henkilökohtaisesti milloin ja missä tahansa. Kun rukoilemme tämän rukouksen omasta vapaasta vakaumuksestamme emmekä vanhasta tottumuksesta ja kun asennoidumme niin, että "Hänen tahtonsa" on tärkeämpi kuin oma tahtoni, saavutamme tason, jolla vaikuttavat jumalallis-henkiset voimat, jotka ovat sopusoinnussa "Hänen tahtonsa" kanssa. Ja kun nämä näin syntyneet rukousvoimat virtaavat monien hädässä olevien kuolleiden ja elävien puolesta, tuovat ne Hänen avullaan valoa kärsivien pimeyteen ja lämpöä heidän jähmettymiseensä.

Kristiyhteisön edellinen arkkiyliohjaaja Taco Bay kirjeessä syyskuun 11. jälkeen.