.

.

Tervehdys

En ole pyrkinyt esittämään mitään yhtenäistä maailmankuvaa, en ylipäänsä usko yhteen ainoaan oikeaan totuuteen (olin ennen kristitty, nykyään buddhalainen - siksi blogijulkaisuissakin näkyy kaksi erilaista painotusta); ainoastaan fundamentalistisen kristinuskon näkemyksistä ikuisine helvetteineen sanoudun irti täydellisesti:
"Jos on psykoottista Matti Meikäläiselle murhata ihmisiä jotka torjuvat hänet, silloin on psykoottista Jumalalle lähettää helvettiin ihmisiä jotka torjuvat hänet. Jumalan oikeudenmukaisuus ei perustu dynamiikkaan ja periaatteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä oman oikeudenmukaisuuden ymmärryksemme kanssa. Reilu on reilua - ja oikein on oikein, ja paha on pahaa - taivaassa ja maan päällä."
- John Shore

Tai kuten toinen sitaatti, jonka lähdettä en tiedä, sanoo:
"Seuraavalla kerralla kun hyvää tarkoittava kristitty, joka uskoo helvettiin ikuisen rangaistuksen paikkana suurimmalle osalle ihmiskuntaa, ja joka on huolestunut siitä ettet usko samaa, tulee ja sanoo 'Rukoilen puolestasi'... vastaa hänelle '...ja minä ajattelen puolestasi.'"

Pikkupoikana yritin kuvitella miltä tuntuu kun ei enää ole olemassa, ja pelästytin kyyneliin naapurin tytön vakuuttamalla että kaikki kuolevat, myös hänen äitinsä! Mutta jo kuudennella luokalla koulussa kirjoitin aineessa, että en pelkää kuolemaa koska uskon että sielu jatkaa olemassaoloaan henkimaailmassa (toki ajatukseni ovat siitä vielä kehittyneet eteenpäin). Mutta kuten muuan Kristiyhteisön pastori sanoi: Ne, joilla on suurin varmuus [kuolemanjälkeisistä asioista], tulevat varmasti yllättymään eniten!

Olin järjestänyt isäni hautajaiset, ollut kuusi vuotta vapaaehtoisena saattokodissa, ja lisäksi saattanut neljä rakasta kissaa viimeiselle matkalle, mutta mikään ei minua valmistanut siihen kun avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 19 vuotta, äkillisesti kuoli - en tiennyt kuoleman kohtaamisesta sitä ennen yhtään mitään! (Katso tässä blogissa kirjoitus "Muutosten aika")

Omia hautajaisiani olin suunnitellut parikymmentä vuotta, ja nyt kaikki turhat krumeluurit karisivat, sillä ei ole enää merkitystä. Läheisen kuolema riisuu ihmisen hyvin paljaaksi. Koskaan en ole pelännyt kuolemaa niin vähän kuin nyt, niin paljon rakkaita on mennyt edeltä! Itse olen käynyt läpi sydänleikkauksen.
"Usein tapahtuu, että kun läheinen henkilö kuolee, joko tulee itse vedetyksi kuolemaan, niin sanoakseni, tai muussa tapauksessa tällä taakalla on päinvastainen vaikutus todellisessa elämässä täytettävänä tehtävänä."
- Carl Jung

Jenni Vartiaisen biisistä alla edesmennyt puolisoni tykkäsi, ja itse kykenin samaistumaan sen sanomaan täysin, selvittyäni pahimman yli.

- Marko

"Ainoa asia joka palaa helvetissä, on se osa sinua joka ei päästä irti elämästäsi: muistosi, kiintymyksesi. Ne poltetaan kokonaan pois, mutta sinua ei rangaista, sielusi vapautetaan. Jos pelkäät kuolemaa ja takerrut, näet paholaisten repivän elämäsi pois. Jos olet tehnyt rauhan, silloin paholaiset ovat todellisuudessa enkeleitä, jotka vapauttavat sinut maasta."
- Mestari Eckhart
Yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa: jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, en tietenkään julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen!

(Ars Moriendi = kuolemisen taide; keskiajalla mm. kirjallisuutta, jossa käsiteltiin a) kuolemisen merkitystä elämässä, b) kuolemisen kokemista, valmistautumista biologiseen kuolemaan ja kuolevasta huolehtimiseen.)

Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nuorten ja lasten varhainen kuolema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nuorten ja lasten varhainen kuolema. Näytä kaikki tekstit

25.1.11

Irene Johanson: Läheisen ihmisen varhaisen kuoleman vaikutus nuoriin

Ote kirjasta Mitä enkelit tahtovat kertoa meille tänä päivänä; Heidän viestiensä havaitseminen, työstäminen ja sisäistäminen. Suomen antroposofinen liitto 2008.

Kuoleman korjatessa jonkun ihmisen varhaisina vuosina pois maan päältä tämä saattaa ottaa enkelille kuuluvan tehtävän suorittaakseen. Maan päällä tällainen kuolema järkyttää ihmisiä syvästi. Kuitenkin juuri tämä mielenliikutus repii sielut auki kuin aura pellon niin, että ne ovat valmiit ottamaan vastaan kylvön, jonka he kokevat saavansa tämän kuolleen sielun taholta - kuten muutoin enkeleiltä - selvinä kohtalonviittauksina ja johdatuksena. 
Eräs seitsemäntoistavuotias tyttö kuoli lyhyen ajan kuluessa ja täysin yllättäen hänen munuaistensa kieltäytyessä yhtäkkiä toimimasta. Tytön ystävillä, luokkatovereilla ja muilla hänelle läheisillä henkilöillä oli tarve kokoontua yhteen näinä kolmena, kuoleman ja hautajaisten väliin jäävänä päivänä muistelemaan kuollutta ja muuntamaan tämän yhteisen surutyön päätteeksi yksilöllisen tuskansa henkilökohtaisen rajat ylittäväksi teoksi. He sytyttivät kynttilöitä ja rukoilivat sen puolesta, ettei tämän ihmisen varhainen kuolema olisi tapahtunut turhan tähden. Näiden kolmen päivän kuluttua he yhä kaipasivat yhteyttä kuolleeseen ja tämän muistamista maanpäällisessä elämässä. He järjestivät ennen jokaista juhlaa jumalanpalveluksen, jossa koetettiin miettiä kristillisten juhlien olemusta ja niiden elvyttämistä nykyaikana. Sellaisia ajatuksia ja impulsseja nuoret ihmiset etsivät säännöllisesti vuoden ajan. Sen jälkeen jotkut heistä tapasivat toisensa pienemmässä piirissä ja kertoivat, minkälaisissa tilanteissa he olivat tunteneet kuolleen ystävänsä läheisyyden. Useimmiten he olivat saaneet tältä apua ratkaisujen teossa. Kaikkein tärkeimpänä he pitivät varmuuden saamista siitä, että varhain kuolleet pysyvät yhteydessä ihmisten elämään maan päällä, että heidät voidaan ottaa siinä tietoisesti huomioon ja että heidän välityksellään voidaan myös toisaalta kokea enkelien olemassaolo. 
Muuan tyttö kertoi olleensa päätöksen edessä, alkaako elää avoliitossa erään miehen kanssa. Illalla ennen nukahtamista hän oli sisäisesti kuullut kuolleen ystävättärensä äänellä aivan selvästi lausutut sanat: Älä tee sitä! Samalla hetkellä hän oli tiennyt enkelinsä puhuneen itselleen kuolleen välityksellä. Hän kertoi miettineensä asiaa vielä kerran ja huomanneensa yhtäkkiä jo tienneensä sisimmässään itse sen, mikä hänelle tällä tavalla vahvistettiin. Näin tämä maanpäällinen kuolema pani tässä nuoressa ihmisessä alulle kehityksen henkiseen avoimuuteen, joka ei enää koskaan täysin jättänyt häntä elämän kohokohdissa eikä vaikeuksissakaan. Sellaisia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne auttavat ihmisiä avautumaan uudelleen enkelien maailmalle ja muuttamaan valoisiksi ja läpikuultaviksi pimeitä ja jähmettyneitä sielunkerroksia, jotka ovat yhä enemmän erottaneet ihmisiä henkisten olentojen maailmasta vuosisatojen ajan.

13.8.09

Voitto Viro: Lapselle joka kuolee

Kirjeitä niille jotka ehkä elävät, WSOY 1955.

Pikkuinen lapsukainen, älä yhtään pelkää, sinun Herrasi on sinua lähellä ja vie sinut turvallisesti kotiin. Pikkuinen lapsukainen, sinun kärsimyksesi on vanhemmallesi hänen elämänsä katkerin asia ja selittämättömin salaisuus. Sinun vuoteesi äärellä ratkaistaan, mikä on oleva hänen elämänkatsomuksensa ja uskonsa. Sinun pienen vuoteesi äärellä on iäisyys.
Pikkuinen lapsukainen, ei ole elämässä kautta luomakunnan suurempaa tuskaa kuin katsella sinun kärsimystäsi, avuttomana, voimattomana katsella.
Voi kuinka hartaasti sinun vanhempasi ovat rukoilleet puolestasi, että paranisit. Hehän saivat sinut lainaksi tänne, mutta ei sitä kukaan jaksa ajatella niin. Olet ollut kodillesi lahja, sen aurinko, onni ja siunaus. Eivät vanhempasi ole millään jaksaneet hyväksyä sitä, mikä kuitenkin on totuus: että ihmisen elämä on laina vain. Siksi heistä tänä hetkenä tuntuu selittämättömän katkeralta.
Pikkuinen lapsukainen, olen monesti katsonut silmiisi ja ajatellut näin:
Elämän kiehtovimpia salaisuuksia on kysymys: milloin sielu syntyy. Ja olen ajatellut, että vastaus kenties voisi kuulua näin: Jumala on luonut sielut, jotka ovat näkymättömässä maailmassa odottamassa hetkeä, jolloin heidät lähetetään aikaan suurta tehtävää varten. Kun lapsi syntyy, sielu syntyy ajattomuudesta aikaan ja löytää majansa pienen lapsen hahmossa. Oikeastaan sielu on aikuinen, mutta se voi ilmentää itseään vain sikäli kuin sen työase, sen kehittyvä ruumis, sallii. Ja siksi, katsellessani silmiisi, pieni lapsi, olen ajatellut näin:
Sinä kyllä ymmärrät, mistä on kysymys, vaikka et voi sitä vielä kertoa. Ruumis on vain kannel, jota sielu soittaa. Kestää vielä kauan, ennen kuin sielusi voi soittaa kanneltaan tahtonsa mukaan. Mutta sinä kyllä tiedät jo kaiken, ja silmissäsi on pilkahdus, joka sanoo sen minulle. Sinä tiedät, että Jumalan näkymätön maailma on lähellä.

Pikkuinen lapsukainen, tiedä se myös sinä hetkenä, jolloin sinä saat siirtyä takaisin sinne mistä saavuitkin. Vanhempasi ovat niin kaukana siitä maailmasta, he elävät niin läheisesti tässä, että heistä on sanomattoman tuskallista ajatella sinun siirtyvän pois. He ovat myös saaneet sinussa liian kalliin lahjan voidakseen luopua sinusta ilman suurta, suurta ikävää. Mutta sinä, pienokainen, tiedä, että olet oleva iäisesti tallella. Kuinka yksinkertaista olisi päätellä, että jos kerran on toinen elämä, silloin on laupeus saada siirtyä sinne. Mutta heidän sielunsa on niin kasvanut sinun pieneen elämääsi, että he eivät nyt jaksa niin ajatella. Kuitenkin kun sinä olet siirtynyt pois ja enkeli on taluttanut sinut kotiin, sinun kätesi, sinun äänesi, sinun koko olemuksesi on siitä hetkestä lähtien heille alinomaisena kutsuna: näe ajassa iäisyys, tähyä sen ohuen verhon läpi, jota väärin nimitetään kuolemaksi, näe ajan ja iäisyyden kirkkaus! Ei mikään perhe ole kokonainen, ennen kuin sillä on edustaja iäisyydessä.
Pikkuinen lapsukainen, usko turvallisesti suojelusenkeliisi. Jeesus on puhunut lapsen suojelusenkelistä. Älä milloinkaan ole niin paljon aikuinen, että lakkaisit uskomasta enkeliisi, sellainen aikuisuus merkitsee sydämen kivettymistä. Heilläkin, isoilla ihmisillä, on enkelinsä, mutta heidän enkelinsä on vaikea uskoa heihin, koska he eivät enää usko enkeleihinsä. Mutta minä uskon sen ajan olevan lähellä, jolloin he jälleen alkavat uskoa, koska tietävät.
Pikkuinen lapsukainen, sinun olemassaolosi on kautta aikojen auttanut aikuisia uskomaan Jumalaan ja hänen valtakuntaansa. Jumala olkoon kiitetty sinun elämästäsi, vaikka se saikin kestää vain hetkisen. Ehkä Jumala antoi sinulle sellaisen tehtävän, että saat olla vanhempiesi suojelusenkelinä, saat varjella heitä kuoltuasi niin kuin varjelit eläessäsikin. Ja kun on heidän vuoronsa siirtyä pois, sinä olet heitä vastassa, juokset heitä vastaan pitkin elämän polkua, kohtaatte toisenne elämän lähteen luona, syleilette toisianne, itkette viimeisen itkun, joka on jäljellä. Mutta se on ilon syvin nyyhkytys, ja siihen nyyhkytykseen unohdatte kaiken, mikä kerran oli vaikeaa, ja kiitätte Jumalaa.

7.11.05

NUORTEN JA LASTEN VARHAINEN KUOLEMA

Niille, joita askarruttavat kysymykset nuorten ihmisten ja lasten varhaisesta kuolemasta, Herman Heisler vastaa muutamin ajatuksin:
"Nuori ihminen ottaa käyttämättömiä hengen voimiaan mukaansa tuonpuoleiseen maailmaan. Palatessaan uudelleen hänellä on tämä käyttämätön ylijäämä tavallisten elämänvoimiensa lisäksi ja hän on voittanut mahdollisuuden toimia erityisen korkeiden henkisten päämäärien hyväksi elämässä. - Ulkonaisesti asiaa katsoen joudutaan usein kysymään, miksi parhaat otetaan. Henkisestä maailmasta katsottuna tämä ei ole kummeksuttavaa. Alitajuinen tahto kuljettaa sielut sinne, missä he saavuttavat kuolemansa valmistuakseen siten tulevaan tehtäväänsä. Jumalaisen 'tarkoituksen' valossa selittyy moni tarkoituksettomalta näyttävä sattuma.
Tämä koskee myös kysymystä pienten lasten kuolemasta, joka asettaa ihmiset erityisen vaikean ongelman eteen. Meistä tuntuu katkeralta, että nuppu, joka ei vielä ole ehtinyt aueta, lakastuu. Mutta juuri lasten kuolemalla on erityisen tärkeä osansa jumalallisen johdatuksen kannalta. Pienet lapset eivät vielä ole ehtineet kotiutua tänne maan päälle, he eivät ole saaneet aineen painoa henkeensä, sen tähden heissä elää voimakas tahto palata takaisin ja toimia maan päällä. He eivät tarvitse pitkää puhdistusaikaa vapautuakseen maasta vaan jäävät sen välittömään läheisyyteen. Meillä ei milloinkaan ole niin voimakasta tunnetta vainajiemme läsnäolosta kuin pienten lasten paarien ääressä. Me tajuamme kuin avoimen ikkunan ääressä sen maailman, mistä lapsemme ovat tulleet ja minne he jälleen ovat menneet. Nämä lapset opettavat meille hurskautta."
Tuomi Elmgren-Heinonen: Suhteemme vainajiin. Suomen antroposofinen liitto 1992.


Elämä. Ruumiin pilaantumisen estävä hengellinen etikka. Hautakirjoitus. Kaiverrusta kivessä. Osoittaa kuolemalla hankittujen hyveiden taannehtivan vaikutuksen.
(Ambrose Bierce: Laajennettu Saatanan sanakirja)