Thich Nhat Hanhin opetuksia elämästä ja kuolemasta

 Otteita Thich Nhat Hanhin kirjasta Ei kuolemaa, ei pelkoa; lohduttavaa elämänviisautta. Basam Books 2003. 

Suurin pelkomme on, että kuollessamme katoamme kokonaan. Monet meistä uskovat, että koko olemassaolomme kestää hetkestä, jolloin synnymme tai saamme alkumme hetkeen, jolloin kuolemme. Uskomme tulevamme tyhjästä ja katoavamme tyhjyyteen. Niinpä meitä pelottaa ajatus tuhoutumisesta. Buddhalla oli täysin toisenlainen ymmärrys olemassaolostamme. Buddhan mukaan syntymä ja kuolema ovat käsitteitä. Ne eivät ole todellisia. Se, että pidämme niitä todellisina, synnyttää voimakkaan harhakuvan, jonka vuoksi kärsimme. Buddha opetti, ettei ole olemassa syntymää eikä kuolemaa; ei tulemista eikä menemistä; ei samaa eikä erilaista; ei pysyvää minuutta eikä tuhoutumista. Me vain kuvittelemme näin. Kun ymmärrämme, että olemme tuhoutumattomia, vapaudumme pelosta. Se on suuri helpotus. Voimme nauttia elämästä ja arvostaa sitä uudella tavalla. 

Buddha sanoi, että kun olosuhteet ovat riittävät, jotain ilmentyy. Sanomme, että se on olemassa. Kun yksi tai kaksi edellytystä puuttuu ja jokin lakkaa ilmentymästä samalla tavalla kuin aiemmin, sanomme, ettei se ole olemassa. Buddhan mukaan asioiden luokittelu olemassa oleviin ja olemattomiin on väärin. Todellisuudessa ei ole olemassa mitään täysin olemassa olevaa tai täysin olematonta. Tämä on helppo ymmärtää television ja radion avulla. Saatamme olla huoneessa, jossa ei ole televisiota eikä radiota. Luulemme, että televisio- ja radio-ohjelmat eivät ole olemassa siinä huoneessa. Mutta me kaikki tiedämme, että huone on täynnä signaaleja. Ohjelmien signaalit täyttävät ilman kaikkialla. Tarvitaan vain yksi edellytys, radio tai televisio, ja muodot, värit ja äänet ilmestyvät. Olisi ollut virheellistä sanoa, etteivät signaalit ole olemassa vain siksi, ettei meillä ole radiota tai televisiota, joilla ottaa ne vastaan ja päästää ne ilmentymään. Ne vain vaikuttivat olemassa olemattomilta, koska olosuhteet eivät olleet riittävät niiden ilmentymiselle. Tuona hetkenä tuossa huoneessa emme uskoneet niiden olemassaoloon. On virheellistä todeta, ettei jotain ole olemassa vain siksi, ettemme havaitse sitä. Meitä hämmentävät ainoastaan käsityksemme olemisesta ja olemassa olemattomuudesta. Ne saavat meidät luulemaan, että jotain on tai ei ole olemassa. Näitä käsityksiä ei voi soveltaa todellisuuteen. 

Prajnaparamitassa sanotaan: "Kuuntele, Shariputra, kaikki dharmat (ilmiöt) ovat tyhjiä, niitä ei ole luotu eikä tuhottu, ne eivät lisäänny eivätkä vähene."

Tässä on tärkeää huomata, mitä tyhjyydellä tarkoitetaan: se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, ettei meillä ole erillistä minuutta. Millään ei ole erillistä minuutta, eikä mikään ole olemassa itsestään. Jos tutkimme asioita tarkasti, huomaamme, että kaikki ilmiöt, me mukaan lukien, koostumme erilaisista tekijöistä. Me koostumme isästämme ja äidistämme, isoisistämme ja isoäideistämme, ruumiistamme, tunteistamme, havainnoistamme, mielemme muodostelmista, maasta, auringosta ja loputtomasta määrästä tekijöitä, jotka eivät liity minuuteemme. Kaikki nämä osatekijät ovat riippuvaisia syistä ja olosuhteista. Näemme, miten kaikki olemassa ollut, olemassa oleva ja olevaksi tuleva on yhteydessä kaikkeen muuhun ja riippuvaista kaikesta muusta. Kaikki, mitä näemme, on ilmentynyt vain siksi, että se on osa jotain muuta, muita olosuhteita, jotka ovat mahdollistaneet sen ilmentymisen. Ilmiöitä ei luoda eikä tuhota, koska ne ovat jatkuvassa ilmentymisprosessissa. Saatamme olla tarpeeksi älykkäitä ymmärtääksemme tämän, mutta älyllinen ymmärrys ei riitä. Tämän todellinen ymmärtäminen tarkoittaa vapautumista pelosta. Se tarkoittaa valaistumista. Se tarkoittaa olemista yhteenkuuluvuudessa kaiken muun kanssa.

Kun Shakespeare sanoo: "Ollako vai eikö olla - siinäpä kysymys", Buddha vastaa: "Ollako vai eikö olla - siitä ei ole kysymys." Olla ja ei olla ovat ainoastaan kaksi vastakkaista ajatusta. Mutta ne eivät ole todellisia, eivätkä ne kuvaa todellisuutta.

Minulla on valokuva itsestäni kuusitoistavuotiaana poikana. Onko se minun valokuvani? En ole aivan varma. Kuka on kuvan poika? Onko se sama henkilö kuin minä vai joku muu? Mieti tarkkaan, ennen kuin vastaat. Monet ihmiset sanovat, että kuvan poika ja minä olemme sama henkilö. Jos poika on sama henkilö kuin minä, miksi hän näyttää niin erilaiselta? Onko tuo poika vielä elossa vai onko hän kuollut? Hän ei ole sama henkilö kuin minä, muttei myöskään eri henkilö. Jotkut katsovat valokuvaa ja sanovat, ettei kuvan nuorta poikaa enää ole olemassa. Ihminen koostuu ruumiista, tunteista, mielteistä, mielen muodostelmista ja tajunnasta, jotka kaikki ovat minussa muuttuneet tuon valokuvan ottamisen jälkeen. Kuvassa olevan pojan ruumis ei ole sama kuin minun ruumiini nyt yli seitsemänkymmentävuotiaana. Tunteet ovat erilaiset ja havainnot hyvin erilaisia. Tuntuu kuin olisin aivan eri henkilö kuin tuo poika, mutta ilman tuon pojan olemassaoloa minuakaan ei olisi olemassa. Olen jatkumo samalla tavoin kuin sade on pilven jatkumo. Jos katsot valokuvaa tarkemmin, näet minut siinä jo vanhana miehenä. Sinun ei tarvitse odottaa viittäkymmentäviittä vuotta. Kun sitruunapuu kukkii, et ehkä näe vielä hedelmiä, mutta tarkemmin katsoen ymmärrät, että hedelmät ovat jo puussa. Tarvitaan enää yksi tekijä, jotta ne tulevat näkyviin: aikaa. Sitruunat ovat jo sitruunapuussa. Nyt näet vain oksat, lehdet ja kukat. Mutta ajan myötä sitruunapuu kantaa hedelmää.

Sytytämme kaksi kynttilää, ja puhallamme tulitikun sammuksiin. Luuletko, että tulitikun liekki on kuollut? Liekki ei synny eikä kuole. Kysymys kuuluukin, ovatko kahden kynttilän liekit yksi ja sama liekki vai kaksi eri liekkiä? Ne eivät ole samat, mutteivät myöskään eri liekit. Nyt toinen kysymys: onko tulitikun liekki kuollut? Se on sekä kuollut että elossa. Sen luonto ei ole kuolla eikä syntyä. Jos jätämme kynttilän palamaan tunnin ajaksi, pysyykö sen liekki samana vai tuleeko siitä toinen liekki? Kynttilän sydän, tali ja happi muuttuvat koko ajan. Jos ne kerran muuttuvat, liekinkin täytyy muuttua. Niinpä liekki ei ole se sama, muttei myöskään eri liekki. 

Olen saapunut, olen kotona

Tässä ja nyt

Olen vahva, olen vapaa

Asun äärettömyydessä

Voit lausua tätä gathaa, runoa, kävely- tai istumameditaation aikana. Voit harjoitella tätä runoa, kun ajat töihin. Et ole ehkä vielä saapunut työpaikallesi, mutta ajaessasi olet jo saapunut todelliseen kotiisi, nykyhetkeen. Ja kun saavut työpaikallesi, sekin on todellinen kotisi. Olet myös työpaikallasi läsnä nykyhetkessä. 

Jos pystyt hengittämään sisään ja ulos ja kävelemään tässä hengessä: "Olen saapunut, olen kotona, tässä ja nyt", tulet huomaamaan, että sinusta on heti tulossa paljon vahvempi ja vapaampi. Olet läsnä nykyhetkessä, todellisessa osoitteessasi. Mikään ei enää saa sinua juoksemaan tai pelkäämään. Olet vapaa menneisyyden murehtimisesta. Et ole juuttunut ajattelemaan sitä, mitä ei vielä ole tapahtunut ja mitä et pysty hallitsemaan. Olet vapaa syyllisyydestä, joka koskee menneisyyttäsi ja vapaa tulevaisuutta koskevista huolista. Ainoastaan vapaa ihminen voi olla onnellinen. 

Kun aamulla syöt leipäsi tai voisarvesi, syö se siten, että leipä antaa elämän. Nauti ehtoollinen joka aamu, kun murrat leipäsi tai maistat voisarveasi. Tunne olevasi elossa; tunne olevasi yhteydessä koko maailmankaikkeuteen. Jos leipäpala on Jeesuksen ruumis, se on myös maailmankaikkeuden ruumis. Voimme sanoa: "Tämä leipäpala on maailmankaikkeuden ruumis." Tarkkaavainen syöminen sallii sinuin tunnistaa leipäpalan maailmankaikkeuden ruumiiksi. Kun syöt tällä tavoin, olet uusi ihminen. Anna uuden olemuksesi ilmentyä sinussa. Voit tehdä tätä harjoitusta yksin. Voit myös harjoittaa sitä muiden kanssa auttaaksesi veljiäsi ja sisariasi uudistamaan itseään päivittäisen harjoituksensa jokaisena hetkenä.

Buddha, bodhisattvat ja Buddhan oppilaat ovat henkisiä esivanhempiani. Heihin kuuluvat omat henkiset opettajani, joista osa on vielä elossa ja osa jo poistunut. He ovat läsnä minussa, koska he ovat siirtäneet minuun rauhan, viisauden, rakkauden ja onnellisuuden siemenet. He ovat herättäneet henkiin oman kykyni ymmärtää ja olla myötätuntoinen. 

Olivatpa juuresi missä tahansa henkisessä perinteessä, ota mukaan harjoitukseesi sen perinteen opettajat. Jos juuresi ovat kristinuskossa, henkisiin opettajiisi lukeutuvat Jeesus, hänen opetuslapsensa, pyhimykset ja kristilliset opettajat, jotka ovat koskettaneet elämääsi. Jos juuresi ovat juutalaisuudessa, saatat haluta sisällyttää harjoitukseesi patriarkat, matriarkat ja korkea-arvoiset rabbit. Henkiset esivanhempani, lihalliset esivanhempani, henkiset jälkeläiseni ja lihalliset jälkeläiseni ovat kaikki osa minua. Minä olen he, ja he ovat minä. Minulla ei ole erillistä minuutta. Me kaikki olemme olemassa osana elämän ihmeellistä virtaa.

Bodhisattva Manjushri

On myös olemassa bodhisattvoja, jotka eivät vaikuta kovin aktiivisilta, mutta he ovat hyvin tyyniä ja lempeitä, ja heidän läsnäolonsa innostaa meitä rakkauteen, ymmärrykseen ja suvaitsevaisuuteen. Maailmassa on lukemattomia tällaisia bodhisattvoja. Meidän tulisi elää niin, että meillä on aikaa tunnistaa heidän läsnäolonsa ja tutustua heihin. Bodhisattvat eivät ole jumalia tai menneisyyden hahmoja. Heitä elää ruumiillistuneina ympärilläsi. Heillä on paljon energiaa, ymmärrystä ja myötätuntoa, ja me voimme hyötyä heidän läheisyydestään. 

Kshitigarbha, joka menee synkimpiin paikkoihin auttaakseen kaikkia olentoja, ei ole vain yksi henkilö. Hänellä on monia ilmentymiä kaikissa erilaisissa helveteissä, joita löydämme maailmastamme. Sadaparibhuta, bodhisattva, joka sanoo: "En koskaan uskaltaisi halveksia ketään", on myös kaikkialla. Vaikka jollakulla ei näyttäisi olevan kykyä valaistua, hän tietää, että jokaisessa on tuo kyky. Sadaparibhuta auttaa jokaista saamaan itseluottamusta ja pääsemään eroon alemmuuden tunteista. Tällainen kompleksi halvaannuttaa ihmisen. Sadaparibhutan erikoislahjana on vaalia meissä olevaa valaistunutta rakkauden mieltä. Tämä bodhisattva ei ole vain henkilö Lootussutrasta, vaan hänet voi löytää keskuudestamme monissa eri valepuvuissa. Meidän tulee tunnistaa bodhisattva Sadaparibhuta, joka on ruumiillistuneena keskuudessamme. Manjushri on bodhisattva, jolla on ymmärrystä - henkilö, joka voi ymmärtää meitä ja tehdä meistä loputtoman onnellisia. Manjushri kykenee näkemään kärsimyksemme ja vaikeutemme, eikä hän koskaan syytä tai rankaise meitä. Hän on aina vierellämme rohkaisemassa ja valaisemassa meitä. Manjushri ei ole tarinan hahmo vaan läsnä keskuudessamme monissa valeasuissa, joskus pikkusiskona, veljenä, tai sisaren tai veljen lapsena.

Bodhisattva Avalokiteshvara

Me emme palvo kuvitteellisia tai myyttisiä henkilöhahmoja. Bodhisattvat eivät ole pilvissä eläviä menneisyyden hahmoja. Bodhisattvat ovat todellisia ihmisiä, jotka ovat täynnä rakkautta ja päättäväisyyttä. Kun voimme ymmärtää toisen ihmisen kärsimyksiä ja tuntea rakkautta häntä kohtaan, olemme yhteydessä suuren ymmärryksen bodhisattvaan. Syvällisen kuuntelemisen bodhisattva, Avalokiteshvara, on myös keskuudessamme. Psykoterapeuttien täytyy opetella kuuntelemaan yhtä syvällisesti kuin bodhisattva Avalokiteshvaran, joka katsoo syvälle korvillaan. Kun todella kuuntelemme lapsiamme tai vanhempiamme, Avalokiteshvara on jo sydämessämme. Kauniiden äänten bodhisattva, Gadgadashvara, käyttää musiikkia, kirjoituksia ja ääntä herättääkseen ihmiset. Jos olet runoilija, kirjailija tai säveltäjä, saatat olla tämä bodhisattva. Taiteelliset luomuksesi eivät pelkästään auta ihmisiä hetkellisesti unohtamaan tuskansa, vaan myös kastelevat heissä olevia valaistuneen ymmärryksen ja myötätunnon siemeniä. Joukossamme on monia kirjailijoita, runoilijoita ja säveltäjiä, jotka käyttävät äänten ihanaa valtamerta tehdäkseen ymmärryksen ja rakkauden helpommin lähestyttäviksi Buddhan opettamien dharman ovien kautta. Tätä tarkoittaa yksi Samantabhadran pyrkimyksistä:

Pyrin käyttämään äänten suurta valtamerta, Synnyttäen kauniisti vaikuttavia sanoja, Jotka ylistävät Buddhan valtavia hyveitä, Menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

- Kukkakoristesutran viimeinen kappale

Kuoleman lähestyessä saattaa olla, ettet ole kovin tietoinen ruumiistasi. Koet tunnottomuutta, mutta olet edelleen kiinni ajatuksessa, että ruumiisi on sinä. Luulet, että ruumiisi hajoaminen tarkoittaa sinunkin hajoamistasi. Sen vuoksi sinua pelottaa. Pelkäät katoavasi lopullisesti. Kuolevan henkilön ruumiin hajoaminen ei voi vaikuttaa henkilön todelliseen luontoon. Sinun kuuluu selittää hänelle, että hänen elämällään ei ole rajoja. Hänen ruumiinsa on vain ilmentymä, aivan kuin pilvikin. Kun pilvi ei enää ole pilvi, se ei ole kadonnut. Se ei ole kadonnut tyhjyyteen; se on muuttanut muotoaan; siitä on tullut sadetta. Tämän vuoksi meidän ei tulisi luulla, että oma minuutemme ja ruumiimme ovat yhtä. Tämä ruumis ei ole minä. Minä en ole kiinni tässä ruumiissa. Minun elämäni on rajaton. 

Olen käyttänyt Anguttara Nikayassa olevan, kuoleville annettavan sutraopetuksen sanoja, ja tehnyt niistä laulun. Se on kehtolaulu, joka voidaan laulaa henkilölle, jonka elämä on loppumaisillaan:

Tämä ruumis ei ole minä, minä en ole kiinni tässä ruumiissa, Elämäni on rajatonta, En ole koskaan syntynyt enkä kuollut. Suunnaton valtameri ja taivas eri aurinkokuntineen Kaikki ilmentyvät tietoisuudesta. Aikojen alusta lähtien olen ollut vapaa. Syntymä ja kuolema ovat vain ovia, joiden kautta astumme sisään ja ulos. Syntymä ja kuolema ovat piilosilla keskenään. Joten hymyile minulle, tartu käteeni ja vilkuta hyvästiksi. Tapaamme viimeistään huomenna. Tapaamme aina uudelleen todellisessa alkulähteessämme, Elämän monimuotoisilla poluilla.

Sen sijaan, että sanoisit Tämä ruumis ensimmäisellä rivillä, voit toistaa rivin sijoittaen siihen sanat Nämä silmät... Nämä korvat... Tämä nenä... Tämä kieli... Tämä mieli... Nämä muodot... Nämä äänet... jne. (Esim. Nämä silmät eivät ole minä; minä en ole kiinni näissä silmissä...)

Tämän laulun esittäminen kuolevalle henkilölle vapauttaa hänet ajatuksesta, että hänellä olisi pysyvä identiteetti, joka on yhteydessä johonkin ruumiinosaan tai mieleen. Kaikki koostumukset hajoavat, mutta todellinen minuutemme ei katoa tyhjyyteen. Tällainen ohjattu meditaatio auttaa meitä vapautumaan luulosta, että olisimme yhtä ruumiimme, ajatustemme ja tunteidemme kanssa. Me emme todellisuudessa ole mitään näistä. Meidän elämämme on rajatonta. Syntymä, kuolema, oleminen ja olemassa olemattomuus eivät määrittele meitä. Tämä on totuus. 

Tajuttomana olevilla henkilöillä on kyky kuulla meitä, jos istumme heidän vierellään täysin läsnä ja rauhallisina. Kymmenen vuotta sitten Bordeaux'ssa asuvat yliopisto-opiskelija sai kuulla, että hänen äitinsä oli kuolemaisillaan Kaliforniassa. Opiskelija itki valtavasti. Hän ei tiennyt, olisiko hänen äitinsä enää elossa, kun hän saapuisi kotiin Kaliforniaan. Sisar Chan Khong pyysi häntä lentämään Kaliforniaan välittömästi ja neuvoi, että jos äiti olisi vielä elossa pojan saapuessa, hänen tulisi harjoittaa kuten Shariputra oli tehnyt Anathapindikan kanssa. Sisar kehotti häntä puhumaan niistä onnellisista kokemuksista, jotka äiti ja poika olivat jakaneet. Pojan tuli kertoa tarinoita äidin varhaisilta avioliittovuosilta ja tämän nuoruudesta. Hänen tuli kertoa näitä tarinoita, koska ne tuottaisivat äidille iloa, vaikkei tämä olisikaan tajuissaan.

Kun poika saapui sairaalaan, äiti oli jo tajuton. Vaikkei poika täysin uskonutkaan, että tajuttomana makaava ihminen voi kuulla, hän teki silti, mitä sisar Chan Khong oli neuvonut häntä tekemään. Lääkärit kertoivat hänelle, että hänen äitinsä oli ollut tajuttomana viikon ajan eivätkä he olleet toiveikkaita, että tämä enää tulisi tajuihinsa. Kun poika oli puhunut äidilleen puolentoista tunnin ajan, tämä tuli tajuihinsa.

Jos istut kuolevan ihmisen vierellä täysin tyynenä ja ruumiiltasi, mieleltäsi ja sielultasi läsnäolevana, onnistut auttamaan häntä kuolemaan vapaana. 

Muutama vuosi sitten sisar Chan Khong vieraili vanhemman siskonsa luona sairaalassa. Kaksi vuotta maksansiirron jälkeen sisaren ruumis hylki uutta elintä. Hänellä oli hirveät tuskat. Kun sisar Chan Khong saapui sairaalaan, hän huomasi, että jokainen perheenjäsen oli luopunut toivosta olla avuksi. Vaikka sisko oli tajuton, hän silti vääntelehti, valitti ja huusi tuskissaan. Kaikki hänen lapsensa, jopa lääkäritytär, tunsivat itsensä voimattomiksi. 

Sisar Chan Khong saapui sairaalaan mukanaan kasettinauha, jolla Luumukylän munkit ja nunnat laulavat bodhisattva Avalokiteshvaran, suuren myötätunnon bodhisattvan, nimeä. Vaikka hänen siskonsa oli tajuton, sisar Chan Khong soitti kasettia sängyn vieressä ja, asetettuaan korvakuulokkeet siskolleen käänsi äänen lähes täysille. Muutaman minuutin kuluttua tapahtui jotain ällistyttävää. Sisko makasi täysin rauhallisena, kunnes kuoli viisi päivää myöhemmin. Noiden viiden päivän ajan sisar Chan Khongin sisko kuunteli bodhisattvan nimen lausuntaa. Hän oli vieraillut useita kertoja buddhalaistemppeleissä ja kuullut usein myötätunnon bodhisattvan nimen lausuntaa. Sen kuuleminen uudestaan kuolinvuoteella kasteli hänen elämänsä arvokkaimpien ja iloisimpien asioiden siemeniä. Hänen elämällään oli henkinen ulottuvuus, ja hänellä oli usko. Hän oli kuullut sutralausuntaa ja dharmaopetuksia monta kertaa. Kasettinauha, jolla oli munkkien ja nunnien lausuntaa, oli yltänyt hänen onnellisuutensa siemeniin. Ne olivat siemeniä, joita lääkärit eivät osanneet koskettaa. Kuka tahansa olisi voinut tehdä, mitä sisar Chan Khong teki, mutta se ei tullut kenenkään mieleen. 

Tietoisuutemme on kuin televisio monine kanavineen. Kun painamme kauko-ohjaimen nappia, valitsemamme kanava ilmestyy näkyviin. Kun istumme kuolevan henkilön vierellä, meidän täytyy tietää, mikä kanava valita. Kuolevan henkilön läheiset ovat tällöin parhaassa asemassa valitsemaan. Jos olet kuolevan henkilön läheisyydessä, käytä sellaisia ääniä ja kuvia tuon henkilön elämästä, jotka kastelevat hänen suurimman onnensa siemeniä. Jokaisen tietoisuudessa ovat Puhtaan maan ja nirvanan, Jumalan valtakunnan ja paratiisin siemenet. 

Wikipedia: Thich Nhat Hanh

Plum Village (Luumukylä)

Valkoinen Lumme, Thich Nhat Hanhin suomalainen sangha

Thich Nhat Hanhin kuolemasta julkaisin lyhyen postauksen toisessa blogissani 2022. 

Syntymä ja kuolema

Kirjasta Buddhan opetuksia; WSOY 2002

TYHJÄ MAAILMA

"Tätä viisasta, joka näkee mikä on hyvää, lähestyn nöyrästi esittäen kysymyksen: 'Miten on maailmaan suhtauduttava pysyäkseen poissa kuoleman kuninkaan näkyvistä?'"

"Suhtaudu maailmaan niin, että se on tyhjä, Mogharagan", sanoi Buddha, "ja ole aina valpas. Kun on tuhonnut käsityksen omasta itsestä todella olemassaolevana, voi voittaa kuoleman. Kuoleman kuningas ei näe sitä, joka suhtautuu maailmaan näin."

Sutta-nipata

SAIRAUS, VANHUUS JA KUOLEMA

Oletko koskaan tässä maailmassa nähnyt miestä tai naista, kahdeksankymmentä, yhdeksänkymmentä tai sata vuotta vanhaa, joka on hauras, koukkuselkäinen kuin satulakatto, kulkee kumarassa, keppien varassa, hoippuvin askelin, epävarmasti, jonka nuoruus on aikaa sitten kadonnut, hampaat rikki, tukka harmaa, harva tai poissa, iho ryppyinen, jäsenet tutisevat? Ja onko koskaan tullut mieleesi, että itsekin olet kerran kuihtuva, ettet sinäkään voi päästä sitä pakoon?

Entä oletko koskaan tässä maailmassa nähnyt miestä tai naista, kipeää, potevaa ja vakavasti sairasta, joka makaa omassa saastassaan ja jonka toiset nostavat ylös ja toiset panevat sänkyyn? Ja onko koskaan tullut mieleesi, että itsekin olet sairastumiselle altis, ettet sinäkään voi päästä sitä pakoon?

Oletko koskaan tässä maailmassa nähnyt miehen tai naisen ruumista päivän tai kaksi tai kolme päivää kuoleman jälkeen, jolloin se on turvonnut, väriltään mustansininen ja täynnä mätää? Ja onko koskaan tullut mieleesi, että itsekin olet kuoleva, ettet sinäkään voi päästä sitä pakoon?

Oletetaan että joku, joka ei ole sokea, katselisi Ganges-joessa ohivirtaavia kuplia, ja hän tarkkailisi niitä ja huolellisesti tutkisi niitä, ja sitten hänen huolella niitä tutkittuaan ne näyttäisivät hänestä tyhjiltä, epätodellisilta ja aineettomilta. Täsmälleen samalla tavalla katsoo munkki kaikkia aineellisia ilmiöitä, tunteita, havaintoja, mielen muodostelmia ja tietoisuuden tiloja - olivat ne sitten menneitä, nykyisiä tai tulevia, kaukana tai lähellä. Ja hän tarkastelee niitä ja tutkii niitä huolellisesti, ja kun hän on tutkinut niitä huolella, ne näyttävät hänestä tyhjiltä, ne ovat tyhjiä ja vailla itseyttä.

Majjhima nikaya

SINAPINSIEMEN-VERTAUS

Gotami oli hänen nimensä, mutta koska hän väsyi helposti, häntä kutsuttiin nimellä Kisa Gotami eli Hauras Gotami. Hän oli jälleensyntynyt köyhään kotiin Savatthissa. Kun hän tuli isoksi, hän meni naimisiin ja muutti asumaan miehensä perheen luo. Siellä häntä kohdeltiin ylenkatsoen, koska hän oli köyhän kodin tytär. Jonkin ajan kuluttua hän synnytti pojan. Sen jälkeen häneen suhtauduttiin kunnioittavasti.

Mutta tultuaan tarpeeksi vanhaksi leikkimään ja juoksemaan sinne ja tänne, tämä hänen poikansa kuoli. Suru versoi Gotamin sydämessä. Hän ajatteli: "Poikani syntymän jälkeen olen minä, jolta kerran kiellettiin kunnia ja arvostus tässä samassa talossa, saanut osakseni kunnioitusta. Nämä ihmiset voivat jopa yrittää toimittaa minun poikani pois." Nostaen poikansa lanteelleen hän lähti kulkemaan ovelta ovelle pyytäen joka talossa: "Antakaa minulle lääkettä pojalleni!"

Missä ihmiset hänet kohtasivatkin, he sanoivat: "Missä olet koskaan kuullut lääkkeestä kuolleelle?" Näin sanoen he löivät yhteen kätensä ja nauroivat katketakseen. Gotami ei lainkaan ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. 

Nytpä hänet näki muuan viisas mies joka ajatteli: Tämän naisen on poikansa kuoleman johdosta täytynyt mennä järjiltään surusta. Mutta lääkettä hänelle tuskin kukaan muu voi tietää - yksin Kymmenen voiman tietäjä sen voi tietää. Ja hän sanoi: "Nainen, lääkettä sinun pojallesi - sitä ei kukaan muu tiedä - Kymmenen voiman tietäjä, ihmisten maailman ja jumalten maailmain edistynein henkilö, asuu vieressä olevassa luostarissa. Mene hänen luokseen ja kysy häneltä."

Mies puhuu totta, ajatteli Gotami. Pitäen poikaa lanteellaan hän asettui seisomaan istuvan Buddhan ympärille kerääntyneen seurakunnan uloimpaan piiriin ja sanoi: "Ylevä olento, annan minulle lääkettä pojalleni!"

Opettaja, joka näki että hän oli kypsä ymmärtämään, sanoi: "Teit oikein, Gotami, tullessasi tänne hakemaan lääkettä. Lähde nyt ja mene kaupunkiin, kierrä kaikkialla kaupungissa, aloita alusta ja talosta, jossa kukaan ei ole kuollut, siitä talosta tuo pienenpieniä sinapinsiemeniä."

"Teen niin, kunnianarvoisa herra", sanoi Gotami. Ilo sydämessään hän meni kaupunkiin ja ensimmäisessä talossa sanoi: "Kymmenen voiman tietäjä pyysi minua hakemaan pienenpieniä sinapinsiemeniä lääkkeeksi pojalleni. Antakaa minulle pieniä sinapinsiemeniä."

"Voi voi! Gotami", he sanoivat ja toivat siemenet ja antoivat ne hänelle.

"Näitä siemeniä en voi ottaa. Tässä talossahan on joku kuollut!"

"Mitä sanotkaan, Gotami! Tässä talossa kuolleiden määrää on mahdoton laskea!"

"Siinä tapauksessa, antaa olla! En ota niitä. Kymmenen voiman tietäjä ei käskenyt tuoda sinapinsiemeniä talosta jossa joku on kuollut."

Samalla tavoin kävi kun hän meni toiseen taloon ja kolmanteen ja neljänteen. Lopulta hän ymmärsi: Koko kaupungissa oli asian laita samoin! Buddha, täynnä myötätuntoa ihmiskunnan hyvinvointia kohtaan, oli varmaankin sen nähnyt! Tunnetta tulvillaan Gotami meni kaupungin ulkopuolelle, vei poikansa polttopaikan luo ja käsivarsillaan tätä kantaen sanoi: "Rakas pieni poikani, luulin että sinä vain olit sen vallassa, mitä ihmiset sanovat kuolemaksi. Mutta sinä et ole ainoa, jonka kuolema on ottanut haltuunsa. Tämä onkin koko ihmiskunnalle yhteinen laki."

Näin sanoen hän heitti poikansa pois, polttopaikkaan. Sitten hän lausui seuraavat säkeet:

Ei kylän laki, ei laki markkinakaupungin, ei minkään yhden talon laki tää - niin ihmisten kuin jumalien maailmoissa Laki on: tilapäistä on kaikki, ei mikään jää.

Buddhist Parables

SYNTYMÄN JA KUOLEMAN VÄLISSÄ

Ne jotka pelkäävät surua, jonka syntymän ja kuoleman kierto aiheuttaa, etsivät Nirvanaa tajuamatta ettei syntymä-kuolema -vaihtelun ja Nirvanan välillä ole todellisuudessa mitään eroa. He näkevät Nirvanan kaiken tulemisen poissaolona ja kaiken aistimen ja aistimisen kohteen välisen kontaktin lakkaamisena eivätkä ymmärrä että se on todellisuudessa vain vaikutelmavaraston sisäistä toteumaa. Niinpä he opettavat kolmea kulkuneuvoa mutta eivät sitä oppia, ettei muuta ole todella olemassa kuin mieli, jossa ei ole mitään kuvia. Sen vuoksi he eivät tiedä koko laajuudessaan, mitä menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden buddhain mieli on havainnut, ja ovat jatkuvasti täysin vakuuttuneita siitä, että maailmaa riittää ohi sen mitä mielen silmin voi nähdä. Ja niin he edelleen kieppuvat syntymän ja kuoleman pyörässä.

Lankavatarasutra

SYNTYMÄ JA KUOLEMA OVAT NIRVANA

Ymmärrä, että syntymä ja kuolema sinänsä on nirvana, etkä enää vihaa toista siksi että se on syntymä ja kuolema etkä helli toista siksi että se on nirvana. Vain silloin voit olla syntymästä ja kuolemasta vapaa. 

Tämänkertainen syntymä ja kuolema on Buddhan elämä. Jos torjut sen vastenmielisenä menetät samalla Buddhan elämän. Mutta älä yritä luodata sitä mielelläsi äläkä puhua siitä sanoin. Kun vain päästät irti ja unohdat sekä ruumiisi että mielesi ja heittäydyt Buddhan taloon, silloin ilman voimantarvetta tai ajatuksenkäyttöä, syntymästä ja kuolemasta vapautuneena, muutut Buddhaksi. Silloin ei yhdenkään ihmisen mielessä ole enää mitään esteitä. 

On olemassa äärettömän helppo tapa tulla Buddhaksi. Kun pidättyy kaikesta pahasta, on takertumatta syntymään ja kuolemaan, työskentelee syvästi myötätuntoisena kaikkien elävien olentojen hyväksi, kunnioittaa yläpuolellaan olevia ja säälii alapuolellaan olevia, vailla mitään vastenmielisyyksiä tai haluja, huolia tai murheita - tällaista sanotaan Buddhaksi. Älä etsi mitään sen ohi.

Zenmestari Dogen

Buddhalaisuus, kuolema ja uudelleen syntyminen

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, on jotain mistä kaikki buddhalaiset eivät ole yhtä mieltä. Monilla länsimaisilla buddhalaisilla on kuoleman jälkeisestä elämästä näkemyksiä, jotka eroavat vain vähän ateismista, eli olennaisesti he eivät usko kuoleman jälkeiseen elämään paitsi jollain hyvin abstraktilla tavalla (kuten että se mitä me teemme elämässämme, kaikuu eteenpäin läpi aikojen, tai että aineellisista jäännöksistämme tulee aikanaan jonkin uuden elämän muodon perusta). Kuitenkin oikeaoppiset opetukset tekevät selväksi että perinteinen buddhalaisuus omaksuu käsityksen toistuvista uudelleen syntymistä moniin olemisen piireihin. Kuolema on osa jatkuvaa elämän-kuoleman-uudelleen syntymisen kiertokulkua, joka sävyttää tavallista olemassaoloa.

Theravada-buddhalaisuuden oikeaoppinen kanta uudelleen syntymiseen on esitetty kertomuksessa kuningas Milindasta, joka on kirjoitettu 100-luvulla eaa.; siihen on tallennettu dialogi kreikkalaisen kuninkaan ja pyhimys Nagasenan välillä. Nagasena sanoo että tavalliset ihmiset uudelleen syntyvät, mutta olemassaolosta toiseen nämä ihmiset ovat:

Eivät sama eivätkä toinen... [aivan kuten] kannu maitoa joka muuttuu ensin rahkaksi, sitten voiksi, sitten gheeksi (kirkastetuksi voiksi); ei olisi oikein sanoa että ghee, voi ja rahka ovat samaa kuin maito, mutta ne ovat peräisin siitä, joten ei myöskään olisi oikein sanoa että ne ovat jotain muuta.

Milanda kysyy mikä se on joka uudelleen syntyy, johon vastaus on "mieli ja aine". Nagasena selittää että:

Tämän mielen ja aineen kautta teot tehdään, ja noista teoista johtuen toinen mieli ja aine uudelleen syntyy; mutta tuo mieli ja aine ei siten vapaudu aiempien tekojensa tuloksista.

Kunnianarvoisan Vasubandhun (buddhalainen munkki 400-luvulta) siteerataan sanoneen:

Kuolemassa ruumis jakaantuu kahdeksi, "nähtäväksi" ruumiiksi ja "näkymättömäksi" ruumiiksi. Tämä näkymätön ruumis on nimeltään sai-shin, joka tarkoittaa "hyvin pientä ruumista" jota ei voi nähdä fyysisin silmin. Se on niin pieni että se voi liikkua minkä tahansa fyysisen aineen läpi. Silmät, korvat, nenä ja kieli säilyttävät täydellisen tarkoituksen, ei ruumiina vaan kykynä. Tämä pieni ruumis kykenee leijumaan ja lentämään minkä tahansa välimatkan välittömästi. Jokaisella elämällä tässä olotilassa on potentiaali syntyä uudelleen, mutta se ei voi syntyä milloin ja missä haluaa, sen päättää se mitä henkilö teki eläessään. Hän syntyy tilanteeseen tai paikkaan joka on sopivin hänen luomiinsa syihin. Sillä hetkellä kun mies hedelmöittää naisen munasolun, jos se on sovelias jonkun uudelle elämälle, tämä hyvin pieni ruumis saapuu sinne hetkessä, ja uusi fyysinen muoto alkaa. Kun fyysinen ruumis kuolee, on mahdoton muuttaa joko hyviä tai huonoja vaikutuksia jotka sisältyvät sen elämään. Joillekin se tulee olemaan hyvin pitkä aika. Sen päättää kokonaan se mitä tuo henkilö teki elämänsä aikana.

Hedelmöityksessä on kolme tekijää työssä: isä, äiti ja lapsi. Osa siitä mikä määrittää elämän tilanteemme uudelleen syntymässä liittyy isän ja äidin DNA:han, ja toinen osa liittyy lapsen alitajuntaan varastoituun karmaan. Lapsi ei ole menneisyyden kopio tai reinkarnaatio, vaan täysin uusi ainutlaatuinen elämä. Henkilö joka eli ja kuoli menneisyydessä, on hävinnyt ikuisesti. Tämä näkemys on yksilön egolle hyvin vaikea hyväksyä, ja tästä syystä ego kuvittelee että sillä ei ole viimeistä käyttöpäivää, vaan se kopioituu uudelleen reinkarnaation (uuden ruumiin) avulla - mutta tämä on turhaa. Uudella ruumiilla ei ole mitään yhteyttä aikaisempaan "henkilöön": uudelleen syntynyt voi olla eri sukupuolta, eri etnistä taustaa, eri rotua, eri paikassa tai ympäristössä. Ainoastaan sisäiset alitajuiset taipumukset - eli karma tai motivaatiot - ovat sen kaltaiset mitä luotiin menneisyydessä. Mutta koska taipumuksia voidaan muuttaa, silloin uudelleen syntymä tekee kykeneväksi täydelliseen vapauteen menneisyydestä yksilön elämän sekä fyysisissä että mentaalisissa aspekteissa. 

Buddhalaisuuden mukaan henkilön elämä on ruumiin ja mielen yhdentyminen tai ykseys.
Hindulaisuuden mukaan henkilön elämä on ruumiin ja sielun yhdentyminen tai ykseys.
Sen hyväksyminen että ruumis ja mieli ilmaisevat henkilön elämää, johtaa buddhalaiseen uudelleen syntymisen käsitteeseen,
kun taas sen hyväksyminen että ruumis ja sielu ilmaisevat henkilön elämää, johtaa hindu-tiibetiläiseen reinkarnaation käsitteeseen.

Siinä missä hindut uskovat että heidän sielunsa on "muuttumaton", buddhalaiset uskovat että kaikki muuttuu kaiken aikaa, paitsi Laki josta tämä muutos johtuu. Toisin sanoen, hindulaisuus uskoo että on olemassa "itse", "ego" tai "identiteetti", joka siirtyy yhdestä ruumiista toiseen, kun taas buddhalaisuus uskoo että ruumiin komponentit, mukaan lukien henkilön persoonallisuus, ovat hajaannuksen alaisia hetkestä hetkeen. Buddhalaisuus pitää kiinni siitä että se mikä ymmärretään identiteettinä tai itsenä, muuttuu hetkestä hetkeen, ja jollain joka aina muuttuu, ei voi olla "pysyvää persoonallisuutta" joka siirtyy ruumiista toiseen. Se mikä siirtyy, on hetki joka synnyttää seuraavan hetken, aivan kuten yhden sammuvan kynttilän liekki sytyttää seuraavan kynttilän, siten jättäen vanhan kynttilän taakseen. Näin ollen buddhalaisuus uskoo että me olemme jatkuvasti kehittyvä tietoisuus, joka kehittyy henkilön nykyisen elämän aikana, ja jatkaa kehittymistään uudelleen syntyessään. Kuolema vain keskeyttää tämän tietoisuuden virran tarkoituksena uudelleen ladata "energiamme" jälleen uutta elämää varten.

Mistä tuli käsitys pysyvän sielun reinkarnaatiosta? Useimmat buddhalaiset koulukunnat pitävät reinkarnaation käsitettä ilmauksena toivottomasta halusta ego-itsen kuolemattomuuden toiveelle.
Reinkarnaatio on hindu-tiibetiläinen uskomus henkilön sielun siirtymiseen kuoleman jälkeen toiseen ruumiiseen.
Uudelleen syntyminen on buddhalainen uskomus henkilön alitajuisen mielen (karman halujen ja elämän taipumusten varasto) jatkuvuuteen - uuteen tuoreeseen elämään uudelleen syntymässä.

Daisaku Ikeda selittää: Me emme säilytä samaa ainetta jonka kanssa synnyimme, alusta loppuun. Suurin osa ruumiimme soluista kuolee jatkuvasti, tullakseen korvatuiksi uusilla. Niiden syntymä ja kuolema - aineenvaihdunta - pitää ruumiin jatkuvasti varustettuna tuoreella elämän voimalla ja tekee sen kykeneväksi jatkamaan elämistä.
Elämä ja kuolema ovat yhtä aikaa olemassa ruumiissamme. Kynnet ja hiukset ovat "elottomia", tiedottomia asioita, mutta ne syntyvät elävästä aineksesta. Ne siirtyvät elävästä kuolleeseen tilaan sujuvassa muutoksessa, jota seuraavat uudet kynnet ja tukka. Näiden ja muiden ruumiin osien syntymä ja kuolema yhdistyvät muodostamaan suuremman elämän. Siten elämä ei ole sen paremmin yhden ainoan yksikön kokonaisuus kuin pelkkä toisistaan riippumatta toimivien osien kokoonpano. Se on jotain joka muodostuu täydellisessä ykseydessä toimivista moninaisista osatekijöistä, pienemmistä elämistä jotka yhdistyvät muodostamaan suuremman elämän. Pienet syntymän ja kuoleman purot virtaavat laajempiin syntymän ja kuoleman jokiin, jotka vuorostaan virtaavat laajaan kosmisen elämän valtamereen. Elämän mystinen luonne on totisesti uskomaton työskentelyssään. 

Buddhalaisuus uskoo että energiamme on ikuista ja tuhoutumatonta, mutta egomme ja identiteettimme on jatkuvassa muutostilassa, kuitenkin meidän on vaikea nähdä tätä. Tieteellisestä näkökulmasta tässä näyttää olevan eniten järkeä. Energiaa ei voi tuhota, se voidaan vain muuttaa. Teknisesti puhuen, kun todella ajattelemme sitä, olemme aina muuttaneet energiaamme läpi olemassaolomme. Meidän täytyy myöntää että näytämme nyt hyvin erilaiselta kuin sylivauvana, ja kun katsomme tulevaisuuteen, mahdollisuutemme pysäyttää "muutos"-prosessi ovat melko ankeat. Koko ikääntymisprosessin ajan ajatuksemme ja tunteemme ovat muuttuneet, kuitenkin säilytimme identiteettimme läpi kaikkien näiden vuosien. Se osoittaa että elämä on todella dynaamista.
Itse asiassa monet meistä jotka ovat tehneet joitain merkittäviä muutoksia, huomaavat vaikeaksi uskoa että teimme joitain hyvin typeriä asioita menneisyydessä. Siinä tapauksessa saatamme jopa huomata vaikeaksi tunnistaa sellaisen persoonallisuuden joka meillä oli silloin. Kuitenkin me olimme tuo sama entiteetti ja tulemme olemaan tuo sama entiteetti kun olemme tavoittaneet jonkin toisen pisteen tulevaisuudessa. Sen tähden voisimme sanoa että olemme todellakin jotain jota voi ainoastaan kuvailla hetkellisenä ja dynaamisena; kuitenkin juuri tällä hetkellä meillä on illuusio sisäisestä identiteetistä, joka näyttää pysyvältä.

Muisti on selvästi ratkaisevan tärkeä itse-ymmärryksellemme. Se edustaa kokemuksen ja tiedon kerääntymistä, jotka määrittävät meidät. Se kuvaa meille tien jota olemme seuranneet ja selittää miksi olemme tässä pisteessä elämän matkallamme... Yksinkertaisesti ilmaistuna, muisti varmistaa että riippumatta siitä kuinka radikaaleja fyysisiä ja mentaalisia muutoksia tapahtuu elämässämme siirtyessämme yhdeksän ikäisestä yhdeksäänkymmeneen, me edelleen tiedämme olevamme sama henkilö...
Meidän täytyy yrittää ymmärtää ero yhtäältä elämän itsenäisen kokonaisuuden (entiteetin) - jonka buddhalaisuus opettaa olevan ikuinen - ja toisaalta yksilöllisen identiteetin välillä, jonka buddhalaisuus opettaa olevan lyhytikäinen... Tämä tarkoittaa että minun ainutlaatuinen ja olennainen identiteettini, ulkomuotoni ja luonteeni, ovat väliaikaisia. Henkilö joka tiedän olevani - välittämättä mitä muutoksia tapahtuu ulkonäössäni ja persoonallisuudessani - on kytketty tähän ainutlaatuiseen yksilöön. Se on rakentunut muistoista ja kokemuksista, syistä ja seurauksista, joita olen kerännyt tässä elämässä. Se on yhtä väliaikainen kuin itse tämä elämä.
Elämän itsenäinen kokonaisuus, ollen itsetuntemuksen alapuolella, kun tämä ainutlaatuinen identiteetti tulee loppuun, siirtyy "ei olemassaolon eikä ei-olemassaolon" vaiheeseen. Sitten kun olosuhteet joskus tulevaisuudessa ovat oikeat, se tulee ilmenneeksi jälleen toisessa ainutlaatuisessa yksilöllisessä identiteetissä. Tuo yksilöllinen identiteetti tulee myös kehittämään oman ainutlaatuisen ja olennaisen itse-ymmärryksensä, joka jälleen on puhtaasti väliaikainen ja kuolee kun tuo yksilöllinen identiteetti tulee elämänsä loppuun.
Tässä mielessä paljas elämän voima kulkee elämästä toiseen. Sitä ei luoda eikä tuhota. Se on olemassa ennen jokaista syntymää, ja jatkaa olemassaoloa jokaisen kuoleman jälkeen. Jokaisessa olemassaolon vaiheessa se kokoaa uuden syiden ja seurausten kasautumisen.

Kuolema on aina järkytys järjestelmälle, ja se on erityisen järkyttävää niille jotka eivät ole kehittäneet selviytymis-strategiaa kun lopulta kohtaavat sen. Ja se tulee tapahtumaan, se on vain ajan kysymys, mutta me kaikki näytämme ajattelevan että jostain ihmeellisestä syystä me olemme jotenkin poikkeus. On kutakuinkin käsittämätöntä että minä saatan olla seuraava. Toiset kuolevat, mutta en minä!

Jos otamme harkintaan sen mitä buddhalaiset kuvaavat "kahdeksannen tietoisuuden" eli karmatietoisuuden toimintana, ja mitä Carl Jung kuvaa "kollektiivisena tiedostamattomana", silloin se tarjoaa jotakuinkin järkevän selityksen. Jung oli vakuuttunut että tietoisuutemme ja kaiken ja jokaisen muun tietoisuus kootaan ja "varastoidaan". Samankaltaisesti buddhalaiset uskovat että karmatietoisuus varastoi kaikki tekomme "reaaliaikaisesti". Tämän näkemyksen omaksuminen merkitsisi että kun kerran olemme kuolleet, "mentaalinen" energiamme, joka edustaa kaikkia ajatuksiamme, sanojamme ja tekojamme, varastoidaan tähän tietoisuuteen, ja täällä se pysyy kunnes astuu uudelleen fyysiseen maailmaan. Toisin sanoen, me olemme "toiminnan mahdollisuus", mutta meillä ei ole keinoja muuttaa elämämme olemusta, jos uskomme Vasubandhua ja Ikedaa, koska meidän tarvitsee olla fyysisessä ruumiissa tehokkaasti vaikuttaaksemme aineen maailmaan.

Buddhalainen näkemys yhdeksästä tietoisuudesta voidaan yksinkertaistaa tässä kuvaamaan mielen mallia seuraavin tasoin:

• Tietoisuus maailmasta (viisi aistia ja ajattelu)
• Tietoisuus itsestä (Mano)
• Alitajunta (Alaya, eli taipumusten varasto)

Tietoisuutemme sisältö on riippuvainen ruumiimme toiminnasta, ja kun ruumis kuolee, nuo kaksi mielen tasoa hajoavat ja häviävät. Alitajuista tasoa ruumis ei kuitenkaan hallitse. Se on informaation tallenne henkilön motivaatioitten ja taipumusten olemuksesta. Henkilön teot ajanjakson aikana kuolemaan saakka luovat hänen motivaationsa ja taipumuksensa, ja tekojen summa varastoidaan alitajuntaan henkilön karmana (eli tekojen historiana). 

Alitajunta on karmisen informaation varasto (jota kutsutaan myös Alaya-mieleksi) ja se ei häviä kuolemassa, vaan jähmettyy kuoleman alueelle (kuoleman alue on mielikuvituksen alue kuten unissa. Sitä kutsutaan myös Sunyatan, ei-substantiaalisuuden tai tyhjyyden alueeksi, fyysisen ajan ja tilan maailman tuolla puolen). 

Kasautunut syiden ja seurausten lasti jota kannetaan kahdeksannessa tietoisuudessa, on valvemielen tason alapuolella. niin että kullakin perättäisellä elämän muodolla, jokaisella identiteetillä, ei ole tietoisuutta eikä muistoa siitä. Siitä huolimatta buddhalaisuus opettaa että noilla kasautuneilla syillä ja seurauksilla alaya-tietoisuudessa on syvällinen vaikutus elämän itsenäisen kokonaisuuden tekoihin, ajatuksiin ja sanoihin seuraavassa olemassaolon vaiheessa.

Tila, joka on kenties hiukan (tai paljon?) kuoleman kaltainen, on uni; aika ja tila ovat täysin merkityksettömiä kun asetumme lepäämään, koska kytkemme "pois päältä" aistimme, jotka normaalisti vaikuttaisivat sen arvioimiseen missä olemme ajassa ja tilassa. Kun menemme vuoteeseen, suljemme silmämme, nukahdamme, avaamme silmämme, huomaamme että kuudesta kahdeksaan tuntia on mennyt silmän räpäyksessä. Voisimme väittää sen tähden että tietoisen "poissaolomme" (unen) kesto on mittaamaton. Tulemme tietoisiksi kuluneesta ajasta vasta kun katsomme herätyskelloa vieressämme. Kuitenkin jos olisimme olleet hereillä saman ajan, ja suorittaneet loputtoman määrän tehtäviä, tämä aika olisi vaikuttanut pitkältä. Tämä todistaa että aika on kokonaan "käsityksellinen". Näin ollen jos olemme kuolemaisillamme, voisimme väittää että me uudelleen synnymme heti seuraavassa hetkessä, koska aikaa kuoleman aikana ei ole olemassa totunnaisessa merkityksessä. Toisin sanoen, me olemme TÄÄLLÄ tavalla tai toisella kaiken AIKAA!

Kuoleman jälkeinen olotila on kuin näkisimme unta nukkuessamme. Meillä on jonkinlainen käsitys siitä että se olemme me joka näkee unta, ja koemme kaikenlaisia hetkellisiä ajatuksia ja tunteita, mutta olemme kykenemättömiä muuttamaan yhtään mitään fyysisessä maailmassa nukkuessamme. Joten voisimme sanoa että kun olemme kuolleet, tietoisuutemme on unenkaltaisessa tilassa. Australian aboriginaalit ovat itse asiassa myös usein viitanneet "uneksintaan" "henkimaailmana", johon esi-isät menivät poistuttuaan fyysisestä ruumiistaan.

Ottaen Jungin teorian yhtä hyvin kuin buddhalaisen olettamuksen karman "varastosta" varmistettuna, ei olisi yllättävää että muinaisina aikoina kuten nytkin, ihmiset jotka väittävät pääsevänsä käsiksi tähän tietoisuuteen - niin kutsutut meediot - saattavat todellakin yhdistyä tähän energiaan, ja on sen tähden uskottavaa että he kykenevät identifioimaan mitä kuollut entiteetti on antanut panoksena tähän energiavarantoon. "Kummitusten" näkemiset saattavat myös osua samankaltaiselle energian alueelle, missä herkkä henkilö saattaa todellakin "vastaanottaa" energiaa menneisyyden tapahtumasta tai entiteetistä. Buddhalaisuus selvästi varoittaa että osallistuminen tämänkaltaisiin psyykkisiin toimiin ilman tosiasiallista ymmärrystä sen takana olevista todellisista tekijöistä voi olla hämmentävää ja sen tähden ehdottomasti vaarallista vaikutusalttiille henkilölle.

Daisaku Ikeda sanoo: Mikä sallii elämän jatkua, on mystinen energia kerääntyneenä latenttiin muotoonsa. Kun jokin ulkoinen vaikutus herättää latentin muodon, siitä tulee ilmennyt jälleen kerran, antaen täyden ilmaisun yksilöllisyydelleen. Aikanaan se hiljaisesti vetäytyy kuoleman tilaan. Kuitenkin tämän latentin tilan aikana tuo olemus varastoi tuoretta energiaa valmistuksena tulevaa uudelleen syntymäänsä varten.
Elämä on kuin sen lepoaikana varastoidun voiman räjähdys ja palaminen. Kun se on päättänyt elinaikansa, se poistuu, sulautuen maailmankaikkeuteen. Tämän latentin tilan aikana se tankkaa itsensä kosmisella voimalla, odottaen aikaa jolloin se voi jälleen kerran syntyä elämään.
Tämä on makroskooppinen näkemys elämästä, nähtynä yhden elinajan suhteen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ikuisuuden sisällä. Meidän täytyy myös tarkastella elämää mikroskooppisesti, nähden syntymät ja kuolemat jotka tapahtuvat meissä jokaisessa jokaisena kuluvana hetkenä. Elinaika muodostuu tämän prosessin toistumisesta, sillä pienempien elämien syntymät ja kuolemat yhdistyvät varmistamaan suuremman elämän jatkuvuuden. 

Buddhalaisuus lausuu että meidän pitäisi nauttia elämästämme. Kuitenkin se sanoo myös että tämä ilo voidaan kokea kaikessa ihanuudessaan ainoastaan valaistumisen avulla. Ilman valaistumista me näemme itsemme väliaikaisen olemassaolon olentoina. Vasta kun olemme valaistuneet, voimme olla todella rajattomia. Me kaikki tiedämme mitä merkitsee rajoittaa elämäämme. Harjoittava Nichiren buddhalainen sanoo: "Annan parhaani viimeiseen henkäykseen asti, koska minulla on ikuinen tulevaisuus!" Tulevaisuus merkitsee toivoa. Toivo merkitsee rajatonta motivaatiota ja energiaa niin kauan kuin on elämää. Tällä asenteella on jo suuri merkitys.
Käyttäen esimerkkiä nukkumisesta ja hereillä olemisesta, voisimme sanoa että kun olemme hereillä voimme toimia fyysisessä maailmassa. Tämä synnyttää todellisia muutoksia. Kun nukumme, ei ole väliä kuinka paljon saatamme uneksia muutoksesta, se säilyy pelkkänä unena löytämättä ilmaisua todellisessa maailmassa. Herätessämme aamulla meidän täytyy hoitaa asiat jotka jätimme hoitamatta ennen kuin menimme nukkumaan.

Daisaku Ikeda on kirjoittanut:  Mahayana-buddhalaisuuden mukaan... jopa saavutettuaan Buddhatilan henkilö tulee, hyvin pian kuoleman jälkeen, ilmestymään uudelleen fyysisessä maailmassa, ottaen tavallisen kuolevaisen muodon työskennelläkseen toisten pelastumisen puolesta. Aika jonka elämä vaatii kulkeakseen välitilan kautta kuoleman ja uudelleen syntymän välissä, riippuu tuon yksilön elämän olosuhteista... Buddhalaisuus... tekee eron ruumiimme kuoleman ja [alati muuttuvan] henkemme kuoleman välillä... niin kauan kuin ylläpidämme buddhalaisten periaatteiden harjoitusta elämämme aikana, voimme minimoida välitilassa olemisemme keston ja nopeasti syntyä uudelleen tähän maailmaan ja jatkaa buddhalaisen harjoituksen polulla [eli Bodhisattvana, joka on luvannut uudelleen syntyä kärsivissä valtakunnissa niin auttaakseen kaikkia olentoja kulkemaan kohti valaistumista - kaikkein jalointa päämäärää Mahayana-buddhalaisuudessa]... Jokaisen yksilön kuolema on... keino uudelleen syntyä... me emme kuole turhan takia, me kuolemme aloittaaksemme uuden elämän. Kuoleman perustavanlaatuinen tarkoitus on syntymä - sallia meidän aloittaa uudesti ikuisen elämän kiertokulkumme seuraavassa vaiheessa. 

Monet nykyaikaiset buddhalaiset ylenkatsovat opetuksissa sitä mikä on ristiriidassa heidän sekulaarien mieltymystensä kanssa. Mutta itse buddhalaiset kuoleman jälkeistä elämää koskevat opit  ovat selkeitä; suurin osa meistä siirtyy yhdestä elämästä toiseen, kokien eri elämäntiloja, vaihdellen helvetillisistä autuaallisen miellyttäviin, ja tällä tavalla me olemme sekä nykyisen että tulevan elämämme olosuhteitten (eli karmamme) perillisiä ja takojia.

Buddhalaisuus asettaa yksilöllisen ihmiselämämme aivan keskelle loputonta universaalia kiertokulkua, joka sisällyttää kaiken, syntymän, kasvun, rappion ja kuoleman kiertokulkua. Me tiedostamme että kaikki fyysinen olemassaolo on väliaikaista. Me hyväksymme että kaikki energia maailmankaikkeudessa, mukaan lukien elämän energia joka evästää eläviä olentoja, on ikuista. Buddhalaisuus asettaa syntymän ja kuoleman kiertokulkumme lujasti tuohon yhteyteen.

Kaikki buddhalaiset koulukunnat opettavat että henkilön nykyinen tilanne on tulosta hänen menneistä teoistaan eli karmastaan. Nichiren buddhalaisuus vie tämän käsityksen pidemmälle, vapauttaakseen itsen menneisyydestä. Tulevaisuuden näkökulmasta nykyhetki edustaa nyt menneisyyttä. Tämä merkitsee että henkilön teot nykyhetkenä vaikuttavat henkilön tulevaisuuden tilanteeseen. Nichiren buddhalaisuus keskittyy nykyhetken karmisiin taipumuksiin, riippumatta menneestä karmasta. Vastuun ottaminen teoistamme nykyhetkenä on tapa luoda karmaa - ja tällä tavalla elämme elämäämme syventäen hyviä syitä tai tehdäksemme muutoksen taipumuksissamme. Tämä merkitsee että voimme suunnitella elämämme suunnan.

"Jos saavutamme valaistumisen tilan tässä elämässä, tuo tila tulee ikuisesti leviämään elämiimme. Läpi syntymän ja kuoleman kiertokulun jokaisessa uudessa elämässä meitä siunataan hyvällä terveydellä, varallisuudella ja älykkyydellä, yhdessä kannustavan ja mukavan ympäristön kanssa, johtaen elämään joka ylitsevuotaa hyvää onnea. Kukin meistä tulee myös omaamaan ainutlaatuisen tehtävän ja syntymään sopivaan muotoon sen täyttämiseksi." - Ikeda

Lähteet:

Buddhism and Reincarnation

Buddhist Beliefs Regarding the Afterlife

Identity, Death & Rebirth

The Difference Between Reincarnation and Rebirth

Lisää tietoa Nichiren buddhalaisuudesta ja sen harjoittamisesta löydät blogistani Daimonion.