.

.

Tervehdys

En ole pyrkinyt esittämään mitään yhtenäistä maailmankuvaa, en ylipäänsä usko yhteen ainoaan oikeaan totuuteen; ainoastaan fundamentalistisen kristinuskon näkemyksistä ikuisine helvetteineen sanoudun irti täydellisesti.

Olin järjestänyt isäni hautajaiset, ollut kuusi vuotta vapaaehtoisena saattokodissa, ja lisäksi saattanut neljä rakasta kissaa viimeiselle matkalle, mutta mikään ei minua valmistanut siihen kun avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 19 vuotta, äkillisesti kuoli - en tiennyt kuoleman kohtaamisesta sitä ennen yhtään mitään! (Katso tässä blogissa kirjoitus "Muutosten aika")

Omia hautajaisiani olin suunnitellut parikymmentä vuotta, ja nyt kaikki turhat krumeluurit karisevat, sillä ei ole enää merkitystä. Läheisen kuolema riisuu ihmisen hyvin paljaaksi - on kuin kuoreni olisi murtunut. Koskaan en ole pelännyt kuolemaa niin vähän kuin nyt: niin paljon rakkaita on odottamassa!

Jenni Vartiaisen biisistä alla edesmennyt puolisoni tykkäsi, ja itse kykenin samaistumaan sen sanomaan täysin.

- Marko

(Ars Moriendi = kuolemisen taide; keskiajalla mm. kirjallisuutta, jossa käsiteltiin a) kuolemisen merkitystä elämässä, b) kuolemisen kokemista, valmistautumista biologiseen kuolemaan ja kuolevasta huolehtimiseen.)

Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

11.2.08

Voitto Viron ajatuksia

Kiinalaisella talonpojalla oli hevonen. Sattui että hänen ainoa hevosensa kerran karkasi kotoa vuorille. Naapurit ja ystävät saapuivat miehen luo valittamaan onnettomuutta. - "Kuinka te voitte tietää, että se oli onnettomuus?" sanoi mies.
Muutaman päivän kuluttua kadonnut hevonen palasi mukanaan monta villihevosta, jotka olivat liittyneet sen matkaan vuorilla. Kun naapurit ja ystävät kuulivat, mitä oli tapahtunut, he tulivat esittämään miehelle onnittelunsa. "Kuinka te voitte tietää, että se oli onni?" sanoi mies.
Talonpojan poika harjoitti villihevosia. Kerran hän sattui putoamaan erään selästä ja katkaisi jalkansa. Ystävät ja naapurit saapuivat esittämään valittelunsa onnettomuuden johdosta. "Kuinka te voitte tietää, että se oli onnettomuus?" sanoi mies.
Jonkin ajan kuluttua syttyi sota. Talonpojan poika ei joutunut sotaan, koska hänen jalkansa oli poikki. Mutta nyt eivät naapurit ja ystävät enää rohjenneet tulla miehen luo esittämään valitteluaan eivätkä onnentoivotustaan.
Rukoileminen vainajien puolesta
- Voiko vainajien puolesta rukoilla?
- Luonnollisesti. Hehän eivät ole vainajia vaan elävät. Kuolema ei katkaise yhteyttä ihmisten kesken. Emme tiedä, millaiset ovat rukouksen lait tämän maailman ja näkymättömän välillä. Esirukouksen vaikutuksesta "verhon tuolla puolen" meillä ei liene Raamatun sanaa. Se kuitenkin on varmaa, ettei rukous tee kenellekään pahaa, ei myöskään rukoilijalle itselleen. Rukoilijaa itseään se varmasti auttaa. Rakkaus lähimmäistä kohtaan ja vastuu hänestä johtaa meitä rukoilemaan hänen puolestaan.

Tuonela
Käsitän, että Raamattu sanoo kaikkien joutuvan kuoltuaan tuonelaan. Jos poissiirtyneiden tila olisi joko taivas tai kadotus, viimeisestä tuomiosta katoaisi kaikki mielekkyys. Tuonela merkitsee erilaista sisäistä tilaa. Toiselle se voi olla "paratiisi", kuten ryövärille, ja "Aabrahamin helma", kuten Lasarukselle, toisille taas "Tuonelan vaivat", kuten rikkaalle miehelle.

Ruumiin ylösnousemus
Lukekaa tarkkaan 1 Kor.15. luku, niin havaitsette, että tässä asiassa on ilmeinen ero kansanomaisen uskonnollisen käsityksen ja Paavalin kuvauksen välillä. Varsin yleisesti uskottaneen, että viimeisenä päivänä hautakivet sinkoilevat hajalle, kun hautaan ammoin lasketut ruumiit nousevat ylös. Tämä ei ole Raamatun kanta. Paavali sanoo kysyttävän: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?" (1 Kor.15:35) Sanonta osoittaa, että oli mahdollisuuksia nousta kuolleista muussakin kuin fyysisessä ruumiissa. Hän sanoo myös selvästi, että se ruumis, joka nousee, ei ole sama kuin se, joka pantiin hautaan; mutta kuitenkin näillä kahdella on yhteys keskenään, niin kuin siemenellä on yhteys siihen varteen, joka siitä nousee. "Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita." (15:40) "Kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis." (15:44) Tämän perusteella on selvää, että ylösnousemuksessa nousee hengellinen ruumis, joka lienee Jeesuksen kirkastetun ylösnousemusruumiin kaltainen. Mutta ylösnousemuksessakin nousseiden kirkkaus on erilainen. (15:41) Usko ruumiin ylösnousemukseen merkitsee uskoa siihen, että ihmisen sielu ei sulaudu Jumalaan, niin kuin gnostikot opettivat, vaan säilyttää edelleen persoonallisen olemassaolon.

Eläimet
- Miten on ymmärrettävä Saarnaajan kirjan 3:18-22 sana siitä, että ihmisellä ei ole mitään etua eläinten rinnalla?
- Paras on ymmärtää se eläinten eduksi ja nostaa heidät ihmisen rinnalle eikä laskea ihmistä eläimen tasolle - mikäli se merkitsisi laskua.

Sairaus
Vanhasta Testamentista luonnollisesti voi löytää sanoja, joiden mukaan Jumala lähettää ja tahtoo kaiken, mutta nämä sanonnat johtuvat tuon ajan käsityksistä. Jeesus ajattelee toisin. Hän ei milloinkaan kehottanut ketään sairasta tyytymään sairauteensa, koska se oli Jumalan tahto. Vaan hän auttoi jokaista, jolla oli niinkin vähäinen usko, että se ilmeni sanoina: "Minä uskon; auta minun epäuskoani." (Mark.9:24) Sairaus ei ole Jumalan tahto eikä hänen lähettämänsä. Liioin ei ole oikein sanoa, että se aina on henkilökohtaisen synnin seurausta. Elämässä on yhteinen kärsimyksen malja, josta jotkut joutuvat ammentamaan kohtuuttoman suuren osan, ja me olemme kaikki syyllisiä isiemme kanssa. Mutta sairaus voi silti olla paras Jumalan palvelija meidän hyväksemme, parempi kuin milloinkaan onni. Vaikka se ei olekaan Jumalan tahto, se on pyrittävä ottamaan Jumalan kädestä.

Kirjasta Totuuden Sanakirja. WSOY 1965.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:
(Mm. lemmikin hautajaiset, universalismi...)
Elämä. Ruumiin pilaantumisen estävä hengellinen etikka. Hautakirjoitus. Kaiverrusta kivessä. Osoittaa kuolemalla hankittujen hyveiden taannehtivan vaikutuksen.
(Ambrose Bierce: Laajennettu Saatanan sanakirja)