.

.

Tervehdys

En ole pyrkinyt esittämään mitään yhtenäistä maailmankuvaa, en ylipäänsä usko yhteen ainoaan oikeaan totuuteen; ainoastaan fundamentalistisen kristinuskon näkemyksistä ikuisine helvetteineen sanoudun irti täydellisesti.

Olin järjestänyt isäni hautajaiset, ollut kuusi vuotta vapaaehtoisena saattokodissa, ja lisäksi saattanut neljä rakasta kissaa viimeiselle matkalle, mutta mikään ei minua valmistanut siihen kun avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 19 vuotta, äkillisesti kuoli - en tiennyt kuoleman kohtaamisesta sitä ennen yhtään mitään!

Omia hautajaisiani olin suunnitellut parikymmentä vuotta, ja nyt kaikki turhat krumeluurit karisevat, sillä ei ole enää merkitystä. Läheisen kuolema riisuu ihmisen hyvin paljaaksi - on kuin kuoreni olisi murtunut. Koskaan en ole pelännyt kuolemaa niin vähän kuin nyt: niin paljon rakkaita on odottamassa!

- Marko

(Ars Moriendi = kuolemisen taide; keskiajalla mm. kirjallisuutta, jossa käsiteltiin a) kuolemisen merkitystä elämässä, b) kuolemisen kokemista, valmistautumista biologiseen kuolemaan ja kuolevasta huolehtimiseen.)

Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

7.11.05

NUORTEN JA LASTEN VARHAINEN KUOLEMA

Niille, joita askarruttavat kysymykset nuorten ihmisten ja lasten varhaisesta kuolemasta, Herman Heisler vastaa muutamin ajatuksin:
"Nuori ihminen ottaa käyttämättömiä hengen voimiaan mukaansa tuonpuoleiseen maailmaan. Palatessaan uudelleen hänellä on tämä käyttämätön ylijäämä tavallisten elämänvoimiensa lisäksi ja hän on voittanut mahdollisuuden toimia erityisen korkeiden henkisten päämäärien hyväksi elämässä. - Ulkonaisesti asiaa katsoen joudutaan usein kysymään, miksi parhaat otetaan. Henkisestä maailmasta katsottuna tämä ei ole kummeksuttavaa. Alitajuinen tahto kuljettaa sielut sinne, missä he saavuttavat kuolemansa valmistuakseen siten tulevaan tehtäväänsä. Jumalaisen 'tarkoituksen' valossa selittyy moni tarkoituksettomalta näyttävä sattuma.
Tämä koskee myös kysymystä pienten lasten kuolemasta, joka asettaa ihmiset erityisen vaikean ongelman eteen. Meistä tuntuu katkeralta, että nuppu, joka ei vielä ole ehtinyt aueta, lakastuu. Mutta juuri lasten kuolemalla on erityisen tärkeä osansa jumalallisen johdatuksen kannalta. Pienet lapset eivät vielä ole ehtineet kotiutua tänne maan päälle, he eivät ole saaneet aineen painoa henkeensä, sen tähden heissä elää voimakas tahto palata takaisin ja toimia maan päällä. He eivät tarvitse pitkää puhdistusaikaa vapautuakseen maasta vaan jäävät sen välittömään läheisyyteen. Meillä ei milloinkaan ole niin voimakasta tunnetta vainajiemme läsnäolosta kuin pienten lasten paarien ääressä. Me tajuamme kuin avoimen ikkunan ääressä sen maailman, mistä lapsemme ovat tulleet ja minne he jälleen ovat menneet. Nämä lapset opettavat meille hurskautta."
Tuomi Elmgren-Heinonen: Suhteemme vainajiin. Suomen antroposofinen liitto 1992.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:
(Mm. lemmikin hautajaiset, universalismi...)
Elämä. Ruumiin pilaantumisen estävä hengellinen etikka. Hautakirjoitus. Kaiverrusta kivessä. Osoittaa kuolemalla hankittujen hyveiden taannehtivan vaikutuksen.
(Ambrose Bierce: Laajennettu Saatanan sanakirja)