Esirukous on sitä, että ihminen sydämessään, koko sielullaan ja mielellään ajattelee, mietiskelee - sanokaamme jonkun sairaan puolesta - ja silloin kokoaa henkensä voimat ja nousee sielussaan Jumalan tykö rukoillen sairaalle terveyttä ja parantumista. Todellinen esirukous perustuu siihen, että ihminen hengessään on vilpitön, että hänen hyvä tahtonsa on rehellinen ja todellinen. [...] Mutta esirukous saattaa hyvinkin tapahtua useampien ihmisten puolelta. Ihmiset, jotka ovat keskenään sopusoinnussa, voivat muodostaa ryhmän ja lähettää sairaalle terveyttä, uskoa herättäviä suggestioneja. Nämä ovat vaarattomia, sentähden että ovat persoonattomia. Ne eivät sano sairaalle: "minä tahdon", sillä yhdessä rukoilijat eivät muodosta mitään minuutta, eivät osaa sanoa: "minä", eivät ole tavallisina ihmisinä herroja elämän ja kuoleman yli, niin kuin oli Jeesus Kristus vaan ovat ihmisiä, jotka rukoilevat Jumalaa, kääntyvät korkeampien voimien puoleen anoen sairaalle parantumista ja terveyttä. Se on heidän kannaltaan persoonatonta. Jos siihen liittyy persoonallinen suggestioni, tulee se ylhäältä päin.
Pekka Ervast: Ajatuksen ja käden parantava voima; Helsingin esitelmiä syksyllä 1923 (Ruusu-Risti 1980).
RUKOUS SAIRAIDEN PUOLESTA: Rakas Jeesus, Jumalallinen lääkäri ja sairaiden parantaja,
me käännymme puoleesi tänä sairauden aikana.
Oi rakkain vaivattujen lohduttaja,
lievennä huolemme ja surumme hellällä rakkaudellasi,
ja suo meille armoa ja voimaa hyväksyä tämä taakka.
Rakas Jumala, asetamme huolemme Sinun käsiisi.
Asetamme sairaamme Sinun huolenpitoosi ja nöyrästi
pyydämme, että Sinä palautat palvelijasi jälleen terveeksi.
Ennen kaikkea suo meille armoa tunnistaa Sinun pyhä
tahtosi ja tietää, että mitä ikinä Sinä teet, teet sen
rakkaudesta meihin. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti