.

.

Tervehdys

En ole pyrkinyt esittämään mitään yhtenäistä maailmankuvaa, en ylipäänsä usko yhteen ainoaan oikeaan totuuteen; ainoastaan fundamentalistisen kristinuskon näkemyksistä ikuisine helvetteineen sanoudun irti täydellisesti.

Olin järjestänyt isäni hautajaiset, ollut kuusi vuotta vapaaehtoisena saattokodissa, ja lisäksi saattanut neljä rakasta kissaa viimeiselle matkalle, mutta mikään ei minua valmistanut siihen kun avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 19 vuotta, äkillisesti kuoli - en tiennyt kuoleman kohtaamisesta sitä ennen yhtään mitään!

Omia hautajaisiani olin suunnitellut parikymmentä vuotta, ja nyt kaikki turhat krumeluurit karisevat, sillä ei ole enää merkitystä. Läheisen kuolema riisuu ihmisen hyvin paljaaksi - on kuin kuoreni olisi murtunut. Koskaan en ole pelännyt kuolemaa niin vähän kuin nyt: niin paljon rakkaita on odottamassa!

- Marko

(Ars Moriendi = kuolemisen taide; keskiajalla mm. kirjallisuutta, jossa käsiteltiin a) kuolemisen merkitystä elämässä, b) kuolemisen kokemista, valmistautumista biologiseen kuolemaan ja kuolevasta huolehtimiseen.)

Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

25.1.06

SYÖPÄ

Syöpä on elämää, jonka järjestys on järkkynyt, joka on syntynyt solujen välisestä disharmoniasta. Syövässä yksityinen solu ei enää halua alistua kehon kokonaisrakennelmaan. Se tahtoo elää omaa riippumatonta elämäänsä. Se lisääntyy estoitta ja häikäilemättömästi, muusta kehosta piittaamatta. Psykologi Thorvald Detlefsen vertaa kirjassaan "Krankheit als weg" (Sairaus tienä) syövän elämää nykymaailman elämäntapaan. Ajallemme on tunnusomaista häikäilemätön laajentuminen ja omien etujen toteuttaminen muista välittämättä. Poliittisessa, talous-, uskonnollisessa ja yksityiselämässä nähdään enää vain oma päämäärä, rakennetaan tukikohtia (etäpesäkkeitä) omien kuvitelmien ja päämäärien varmistamiseksi. Tietoisuus kaiken elämän muodostamasta kokonaisuudesta on kadonnut. Muut ihmiset samoin kuin luonto valjastetaan omien etujen ajamiseen. Näin olemme julistaneet koko maailman kesti-isännäksemme.
Samoin on kehomme syöpäsolulle vain isäntä, jota se estoitta häikäilemättä käyttää omiin tarkoituksiinsa. Kun keho kuolee, syöpäkin on määränsä päässä - ja sitä se ajattelee ilmeisesti aivan yhtä vähän kuin me ihmiset, jotka pidämme maailmaa kesti-isäntänämme. Syöpä menehtyy lopulta siihen, että se sanoo: "minä tai yhteiskunta". Tällöin se on jo tehnyt päätöksen "minä" ja kun se jatkaa, kuolee se siihen ennenpitkää. Se ei hyväksy, että se kykenee elämään ja yleensä olemaan olemassa vain yhdessä toisten solujen kanssa. Siltä puuttuu tietoisuus suuremmasta, laajemmasta kokonaisuudesta. Samoin kuin solu on osa kehoamme, niin mekin olemme vain osa suurta maailmanjärjestystä.
Jos olet sairastunut syöpään, kysy itseltäsi, missä kohtaa olet joutunut erillesi elämän kokonaisuudesta. Kehon alue, jossa syöpä esiintyy, antaa sinulle viitteitä siitä. Ota siis vastaan kaikki voimasi ja heikkoutesi tietoisesti, hyväksy myönteiset ja kielteiset elämänkokemuksesi. Ne kaikki auttavat sinua tulemaan kokonaiseksi, kun otat ne kaikki vastaan erottamatta mitään tai hylkäämättä mitään. Niin voit avautua elämän kokonaisuudelle ja tuntea alueen, missä kaikki elämä, ulkoinen ja sisäinen, on osa meistä, missä kaikki elää ja vaikuttaa kaiken kanssa sopusoinnussa. Hoitomenetelmät kuten Reiki, samoin kuin kaikki tietoisuutta laajentavat menetelmät ovat tässä suureksi avuksi.
Aila Norlamon käännös Bodo J. Baginskin ja Shalila Sharamonin saksankielisen Reiki-kirjan sairauksia käsittelevästä osasta.
Missään kohtaa ei Steiner ole sanonut lääkäreille mitään vastaavaa, nimittäin, että tämän sairauden kohdalla voidaan havaita jotakin, mitä hän kutsuu minuuden pirstoutumiseksi. Syöpä on kokonaisvaltainen sairaus, mutta se kohdistuu tiettyyn elimeen. Juuri ihmisen minäjärjestelmä pirstoutuu. Minuus ei luonnollisestikaan tuhoudu täysin, mutta on ikään kuin minuuden osia heitettäisiin ulos. Sen täytyy olla minuudelle tavattoman tuhoisa kokemus. Siksi tähän sairauteen liittyy myös ainutlaatuisena ilmiönä pelko, mitä ei voi havaita muussa yhteydessä. Syöpäsairauteen kohdistuvaa kauhua ja pelkoa ei voi perustella kuoleman mahdollisuudella, mikä voi tapahtua muiden sairauksien kohdalla hyvin paljon nopeammin. Pelon syynä on, että tämän sairauden myötä voi todellakin menettää osan olemassaoloaan. Tässä kohtaa Steiner puhuu myös tästä sairaudesta niin, että osa sielua joutuu ruumiin lainalaisuuden alaiseksi, mikä tarkoittaa sen kuolemaa. Sielu voi siis osittain, mutta ei kokonaan, kuolla ruumiin myötä. Mutta vielä dramaattisempi on ihmisen minuuteen kohdistuva hyökkäys. [...] Tunnen tavattoman monia ihmisiä, jotka ovat voittaneet syövän suhtautumalla kasvaimeen eräässä mielessä kuin ulkomaailmaan ja elävät sen kanssa minäihmisinä todella terveellisesti. Syöpäsairauden kanssa minäihmisenä eläminen merkitsee esimerkiksi pelon voittamista. En ilmaisisi asiaa tällä varmuudella, ellen olisi kohdannut paljon ihmisiä jotka ovat voittaneet tämän sairauden, kantaneet sen suoraselkäisesti ja kehittäneet samalla syvää kiitollisuutta, koska he ovat tämän sairauden avulla saaneet minäkokemuksen, josta he eivät voi olla kyllin kiitollisia.
Syöpä on myös sen ilmausta, ettei ihminen kykene tarttumaan minuuden virikkeisiin vaan antaa aina joidenkin ulkopuolisten ideoiden määrätä itseään. Siksi terapiassa on kyse siitä, että ihmisestä tulee juuri se, joka hän oikeastaan tahtoo olla. Syöpäsairauden rajoissa - tuskan, pelon ja kauhun keskellä - on hyvin paljon mahdollisuuksia kääntää se kohti suotuisaa lopputulosta.
TAKOJA 4/2005, "Minuus on aina terve"; professori, lääketieteen tohtori Volker Fintelmannin haastattelu.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:
(Mm. lemmikin hautajaiset, universalismi...)
Elämä. Ruumiin pilaantumisen estävä hengellinen etikka. Hautakirjoitus. Kaiverrusta kivessä. Osoittaa kuolemalla hankittujen hyveiden taannehtivan vaikutuksen.
(Ambrose Bierce: Laajennettu Saatanan sanakirja)