Olen saattanut neljä kissaa viimeiselle matkalle (katso sivu in memoriam) ollessani vielä kristitty, ja kokosin sitä varten kaavan siunaustilaisuutta varten, joka pidettiin jokaiselle heistä. Jokaisella on oma muistokynttilä, ja pienessä rasiassa hiukan karvoja muistona. Tämä kirjoitus syntyi siitä että olen nykyään buddhalainen, ja nykyinen ainut jäljellä oleva kissamme on jo noin kymmenvuotias. Sain tästä ainakin itse paljon eväitä väistämättömän varalle.
Itse edustan Nichiren-buddhalaisuutta, ja Nichiren Shu-koulukuntaa edustava Enkyoji Buddhist Network kirjoittaa seuraavaa:
Buddhalaisuudessa me tunnemme että ihmisten elämä ja eläinten kallisarvoinen elämä ovat samaa. He ovat osoittaneet meille rakkautta elämällään, ja tulleet perheemme jäseniksi.
 |
| Kannon (Kuan Yin kiinaksi) |
Enkyoji Buddhist Networkissa pidetään erityisiä muistopalveluita rakkaille lemmikeille. Heillä on erityinen alttari missä lemmikkejä kaitsevat Kannon Bodhisattvan suojelevat silmät ja missä heidän henkeään rukoillaan joka päivä.
Lemmikeille tarjotaan seremonioita hautajaisia, tuhkaamista, luiden tai tuhkan kokoamista, hautaamista ja muistopalveluja varten.
Temppelissä on hylly, mihin rakkaasta lemmikistä muistuttavat esineet voidaan laittaa esille osoittamaan omistajan rakkautta ja kiitollisuutta rakkaudesta jota lemmikit ovat osoittaneet heille. Joka vuosi pidetään myös julkinen muistopalvelus kaikille edesmenneille lemmikeille, jossa kunnioitetaan heitä lukemalla heidän nimensä ja lähettämällä ajatuksia ja rukouksia heidän muistokseen.
Seuraavat David Michien ohjeet, kuinka olla lemmikin kanssa kuolinprosessin aikana, perustuvat puolestaan Tiibetin buddhalaiseen käytäntöön. David Michie on kirjoittanut lukuisia kirjoja mindfulnessista, meditaatiosta ja buddhalaisuudesta, mm. kirjan Buddhism for Pet Lovers.
Eläimiä rakastavina lemmikkimme menettäminen on jotain mitä pelkäämme. Tiibetin buddhalaiset oivallukset ja harjoitukset voivat kuitenkin tehdä paljon muuntaakseen tavan jolla koemme tämän tapahtuman - ja, mikä tärkeämpää, kuinka lemmikkimme kokee sen.
Suuri muutos tapahtuu, kun näemme tapahtuman lemmikkimme henkisen matkan näkökulmasta, pikemmin kuin omasta ymmärrettävästä toiveestamme takertua rakkaaseen ystäväämme ikuisesti. Meillä eläimiä rakastavina on ilo, yhtä lailla kuin velvollisuus, auttaa lemmikkiämme onnelliseen henkiseen kehitykseen elämässä. Ja ottaen huomioon kuoleman merkitys siirtymäaikana, yksi suurimmista siunauksista, joita voimme antaa hänelle, on rauhallinen ja positiivinen kuolema.
Ennen kuolemaa
Kun lemmikkimme on terve, parasta mitä voimme tehdä sen hyväksi on auttaa sitä välttämään luomasta negatiivista karmaa. On vaikea antaa yleisiä neuvoja kuinka esimerkiksi hillitä kissan vaistomaista saalistuskäyttäytymistä, paitsi varmistamalla että kissa on hyvin ruokittu, tyytyväinen, ja jos tarpeen, viihdytetty. On meistä kiinni oppia tuntemaan eläinkumppanimme niin hyvin kuin kykenemme ja auttaa kuinka vain voimme.
Jos olet taipuvainen buddhalaisuuteen, on myös erittäin hyödyllistä luoda positiivinen assosiaatio lemmikkisi mielessä buddhalaisten kuvien/patsaiden/mantrojen ja hyvinvoinnin tilan välillä. Mantrojen mumiseminen kehräävälle kissallesi silittäessäsi sitä, on esimerkki tästä - Om mani padme hum on eräs sellainen mantra. Tai jos olet taipuvainen Tara-harjoitukseen - Om tare tuttare ture soha. Tara on tiibetiläisessä maailmankatsomuksessa myötätuntoinen Äiti-jumalatar, samanlainen kuin Kannon tai Äiti Maria. Tuttare tarkoittaa nopeaa toimintaa ja ture sairauden ja kurjuuden hajottamista. Soha on ikään kuin "aamen" eli "olkoon niin". [Nichiren-buddhalaisena käytän tietenkin henkilökohtaisesti mantraa Nam myoho renge kyo! - suom. huom.]
Om mani padme hum:
Buddhalaisesta näkökulmasta, olimmepa ihmisiä tai eläimiä, luomme jatkuvasti syitä tuleville seurauksille, positiivisia tai negatiivisia. Mitä enemmän kykenemme auttamaan lemmikkiämme luomaan jälkiä taipumukselle kohti valaistuneita tekoja, sen parempi.
Kuolinprosessi
Kun olemme menettämässä jonkun jota rakastamme, joko ihmisen tai eläimen, on tärkeää "päästä itsemme yli" ja keskittyä kuolevan hyvinvointiin. Jos todella rakastamme heitä, meidän pitäisi yrittää laittaa sivuun omat surun ja menetyksen tunteemme, ja tehdä kaikkemme auttaaksemme heitä kivuttomaan, rauhalliseen, ja jopa positiiviseen kuoleman kokemukseen.
Kivun hallinta. Tämä on ensisijaista. Mitä tahansa palliatiivista hoitoa kykenemme tarjoamaan eläinlääkärin kautta tai muuten, meidän pitäisi yrittää pitää lemmikkimme olo fyysisesti niin miellyttävänä kuin mahdollista.
Ei valittamista. Sydämemme voi olla särkynyt läheisen kumppanimme menettämisestä, mutta on tärkeää olla järkyttämättä häntä. Eläimet niin ikään tietävät mitä heille tapahtuu. Koirat irtautuvat laumasta. Kissat kätkeytyvät talon alle. Heidän näkökulmastaan siinä ei ole mitään positiivista jos ihmiset, joista he ovat täysin riippuvaisia, alkavat käyttäytyä arvaamattomasti. On paljon parempi keskittyä siihen mikä on parasta lemmikillemme, ei omiin kiintymyksen tunteisiimme.
Olen kuullut eläinkommunikoijien sanovan, että on tärkeää viestiä sydämestäsi, että niin surullinen kuin oletkin, ystäväsi on vapaa siirtymään eteenpäin ja sinä tulet olemaan kunnossa. Tämä ei ole buddhalainen opetus, mutta se totisesti tukee näkemystä että kuolevan kumppanimme tarpeiden tulisi olla päällimmäisinä tällä vaikealla hetkellä.
Rauhallinen ja positiivinen. Jos kykenemme tarjoamaan nuo muutamat viimeiset hyväilyt, kuiskaamaan nuo muutamat viimeiset mantrat, istumaan nuo viimeiset meditaatiot, tämän me voimme tehdä auttaaksemme antamaan lemmikillemme rauhallisen kuoleman. Tarjoa positiivisia jälkiä. Auta valmistamaan heitä parhaalla mahdollisella tavalla väistämättömään.
Eutanasia. Emme halua lemmikkimme kärsivän, mutta meidän ei myöskään pitäisi kiirehtiä vähentämään prosessia. Kuoleminen on luonnollista. Sillä on aikansa ja paikkansa. Meidän tarvitsee antaa lemmikillemme aikaa hyväksyä mitä sille tapahtuu. Joillakin buddhalaisilla on näkemys, että eutanasia saattaa ainoastaan lykätä kärsimyksiä, jonka kokemiseen olennolla on karma. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että meidän pitäisi huolehtia eutanasiasta kun kaikki muut vaihtoehdot on käytetty, kun on ainoastaan yksi lopputulos jota kohti ystävämme kulkee, kun kaikki hyvästimme on sanottu, ja kun - jos voisimme vaihtaa paikkoja - pyrkisimme tähän itseämme varten.
Kuoleman jälkeen. Buddhalainen näkemys on, että hienon hieno tietoisuus voi pysytellä bardossa, eli välitilassa kuoleman ja uudelleen syntymisen välissä, ajanjakson joka kestää hetkistä seitsemään viikkoon asti.
Rakkaan kuoleman jälkeen meitä kannustetaan jatkamaan keskittymistä tuon rakkaan hyvinvointiin bardo-tilassa, pikemmin kuin omaan menetyksen tuntoomme. Sinun ei tarvitse olla terapeutti nähdäksesi kuinka toisten hyvinvointiin osallistuminen tukee paljon suurempaa mielentyyneyttä kuin keskittyminen omaan menetykseemme. On olemassa myös muutama hyvin käytännöllinen asia jotka voimme tehdä.
Uhraaminen. Vaikka ei ole mahdollista kolmannelle osapuolelle poistaa tai lahjoittaa karmaa tai hyvettä, on mahdollista vaikuttaa niihin, joiden kanssa meillä on vahva karminen yhteys. Kuten rakkaaseen lemmikkiimme. Suorittamalla minkä tahansalaisen uhrin, kuten lintujen ruokkiminen, hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen, tai veren luovuttaminen, ja itsetietoisesti uhraten sellaisten tekojen ansion hiljaittain edesmenneen lemmikkimme hyödyksi, teoillamme voi olla positiivinen vaikutus hänen kokemukseensa bardon alueilla.
Esimerkiksi voimme toistaa affirmaation mielessämme:
Tämän anteliaisuuden/rakkauden/ystävällisyyden/myötätunnon teon kautta
nauttikoon LEMMIKIN NIMI positiivisista olosuhteista
korkeasta uudelleen syntymästä, onnellisuudesta ja rauhasta,
kohdatkoon hän täydellisen opettajan,
ja nopeasti saavuttakoon täydellisen valaistumisen
kaikkien elävien olentojen hyödyksi poikkeuksetta.
Voimme jatkaa uhrien suorittamista läpi seitsemän viikon jakson, erityisesti jokaisena viikottaisena kuoleman muistopäivänä, kun suurimmat muutokset bardo-tilassa tapahtuvat.
Dharman harjoitus. Buddhlaisille suurimmat uhrit eivät ole aineellisia, vaan Dharman harjoittamista. Voimme myös omistaa meditaatiomme, sadhanamme tai mitkä tahansa henkiset harjoitukset joihin ryhdymme, suorana syynä lemmikillemme nauttia positiivisista olosuhteista ja lopullisesta valaistumisesta.
Älä unohda. Bardon alueilla, vapaana fyysisistä rajoituksista, sanotaan että hienon hieno tietoisuutemme/energiamme kykenee siirtymään minne tahansa hyvin nopeasti ja havaitsemaan mitä vain - selvänäköisyyden muoto. Tämä pitää sisällään kyvyn palata sinne missä elimme. Tästä syystä seitsemän viikkoa rakkaan kuoleman jälkeen pidetään auttavaisena osoittaa että häntä ei ole unohdettu. Esim. kissan tapauksessa, voimme jättää esiin kuivaruokaa, vesikipon, hiekka-astian. Siltä varalta että hän vierailisi, hän näkee kaiken niin kuin oli tottunut.
Seitsemän viikon jälkeen kaikki bardo-olennot ovat siirtyneet seuraavaan todellisuuden kokemukseensa. Käytännöllisestä näkökulmasta tämä merkitsee, että voimme pistää pois lemmikkimme tavarat. Emotionaalisesta näkökulmasta se tuo loppuun luonnollisen suruajan. Lemmikkimme ovat siirtyneet eteenpäin, ja niin täytyy meidänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti