.

.

Tervehdys

En ole pyrkinyt esittämään mitään yhtenäistä maailmankuvaa, en ylipäänsä usko yhteen ainoaan oikeaan totuuteen; ainoastaan fundamentalistisen kristinuskon näkemyksistä ikuisine helvetteineen sanoudun irti täydellisesti.

Olin järjestänyt isäni hautajaiset, ollut kuusi vuotta vapaaehtoisena saattokodissa, ja lisäksi saattanut neljä rakasta kissaa viimeiselle matkalle, mutta mikään ei minua valmistanut siihen kun avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 19 vuotta, äkillisesti kuoli - en tiennyt kuoleman kohtaamisesta sitä ennen yhtään mitään! (Katso tässä blogissa kirjoitus "Muutosten aika")

Omia hautajaisiani olin suunnitellut parikymmentä vuotta, ja nyt kaikki turhat krumeluurit karisevat, sillä ei ole enää merkitystä. Läheisen kuolema riisuu ihmisen hyvin paljaaksi - on kuin kuoreni olisi murtunut. Koskaan en ole pelännyt kuolemaa niin vähän kuin nyt: niin paljon rakkaita on odottamassa!

Jenni Vartiaisen biisistä alla edesmennyt puolisoni tykkäsi, ja itse kykenin samaistumaan sen sanomaan täysin.

- Marko

(Ars Moriendi = kuolemisen taide; keskiajalla mm. kirjallisuutta, jossa käsiteltiin a) kuolemisen merkitystä elämässä, b) kuolemisen kokemista, valmistautumista biologiseen kuolemaan ja kuolevasta huolehtimiseen.)

Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

5.2.10

ELÄIMEN KUOLEMA

Selvännäkijät ja meediot, joilla on kyky nähdä hienoainemaailmaan, ovat väittäneet nähneensä siellä myös kissoja, koiria, hevosia ja muita eläimiä.
"Katselin koiraa ja näin sen nielevän kolme kertaa. Sen jälkeen se heitti henkensä. Turkin väri näytti muuttuvan vaaleammaksi. Silloin välähti mielessäni, että nytpä katson oikein tarkasti, onko siinä mitään perää, että kun joku kuolee, sielu tai henki poistuu ruumiista. Ei kulunut kuin kolme tai neljä sekuntia, kun näin aivan selvästi vaaleanharmahtavan, usvamaisen hahmon nousevan kuolleesta ruumiista kohtisuoraan ylös noin metrin verran. Sitten se teki suoran kulman ja hitaasti siirtyi ikkunasta tulevaan valoon ja sinne valokeilaan se häipyi. Näin tämän aivan selvästi. Se oli hieman koiran ruumista pienempi, aivan samassa asennossa ja aivan kuin jokin voima olisi nostanut sen ylös. "
Nuoren miehen kuvaus koiran henkiruumiin irtoamisesta kuoleman jälkeen, kohoaminen suoraan ylös ja sen jälkeen tapahtuva 90 asteen kulmakäännös on tyypillistä ihmisenkin energiaruumiille irtoamisen jälkeen.
On väitetty, että mitä enemmän eläin on saanut osakseen rakkautta ja huolenpitoa, sitä korkeammalla tasolla se pystyy olemaan näkymättömässä hienoainemaailmassa. On myös väitetty, että alemmat eläimet voisivat kuoleman jälkeen sulautua ryhmäsieluun.

Rauni-Leena Luukanen: Kuolemaa ei ole. Weilin+Göös 1982. Suomalainen rajatiedon klassikko!

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:
(Mm. lemmikin hautajaiset, universalismi...)
Elämä. Ruumiin pilaantumisen estävä hengellinen etikka. Hautakirjoitus. Kaiverrusta kivessä. Osoittaa kuolemalla hankittujen hyveiden taannehtivan vaikutuksen.
(Ambrose Bierce: Laajennettu Saatanan sanakirja)