.

.

Tervehdys

En ole pyrkinyt esittämään mitään yhtenäistä maailmankuvaa, en ylipäänsä usko yhteen ainoaan oikeaan totuuteen (olin ennen kristitty, nykyään buddhalainen - siksi blogijulkaisuissakin näkyy kaksi erilaista painotusta); ainoastaan fundamentalistisen kristinuskon näkemyksistä ikuisine helvetteineen sanoudun irti täydellisesti:
"Jos on psykoottista Matti Meikäläiselle murhata ihmisiä jotka torjuvat hänet, silloin on psykoottista Jumalalle lähettää helvettiin ihmisiä jotka torjuvat hänet. Jumalan oikeudenmukaisuus ei perustu dynamiikkaan ja periaatteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä oman oikeudenmukaisuuden ymmärryksemme kanssa. Reilu on reilua - ja oikein on oikein, ja paha on pahaa - taivaassa ja maan päällä."
- John Shore

Tai kuten toinen sitaatti, jonka lähdettä en tiedä, sanoo:
"Seuraavalla kerralla kun hyvää tarkoittava kristitty, joka uskoo helvettiin ikuisen rangaistuksen paikkana suurimmalle osalle ihmiskuntaa, ja joka on huolestunut siitä ettet usko samaa, tulee ja sanoo 'Rukoilen puolestasi'... vastaa hänelle '...ja minä ajattelen puolestasi.'"

Pikkupoikana yritin kuvitella miltä tuntuu kun ei enää ole olemassa, ja pelästytin kyyneliin naapurin tytön vakuuttamalla että kaikki kuolevat, myös hänen äitinsä! Mutta jo kuudennella luokalla koulussa kirjoitin aineessa, että en pelkää kuolemaa koska uskon että sielu jatkaa olemassaoloaan henkimaailmassa (toki ajatukseni ovat siitä vielä kehittyneet eteenpäin). Mutta kuten muuan Kristiyhteisön pastori sanoi: Ne, joilla on suurin varmuus [kuolemanjälkeisistä asioista], tulevat varmasti yllättymään eniten!

Olin järjestänyt isäni hautajaiset, ollut kuusi vuotta vapaaehtoisena saattokodissa, ja lisäksi saattanut neljä rakasta kissaa viimeiselle matkalle, mutta mikään ei minua valmistanut siihen kun avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 19 vuotta, äkillisesti kuoli - en tiennyt kuoleman kohtaamisesta sitä ennen yhtään mitään! (Katso tässä blogissa kirjoitus "Muutosten aika")

Omia hautajaisiani olin suunnitellut parikymmentä vuotta, ja nyt kaikki turhat krumeluurit karisivat, sillä ei ole enää merkitystä. Läheisen kuolema riisuu ihmisen hyvin paljaaksi. Koskaan en ole pelännyt kuolemaa niin vähän kuin nyt, niin paljon rakkaita on mennyt edeltä! Itse olen käynyt läpi sydänleikkauksen.
"Usein tapahtuu, että kun läheinen henkilö kuolee, joko tulee itse vedetyksi kuolemaan, niin sanoakseni, tai muussa tapauksessa tällä taakalla on päinvastainen vaikutus todellisessa elämässä täytettävänä tehtävänä."
- Carl Jung

Jenni Vartiaisen biisistä alla edesmennyt puolisoni tykkäsi, ja itse kykenin samaistumaan sen sanomaan täysin, selvittyäni pahimman yli.

- Marko

"Ainoa asia joka palaa helvetissä, on se osa sinua joka ei päästä irti elämästäsi: muistosi, kiintymyksesi. Ne poltetaan kokonaan pois, mutta sinua ei rangaista, sielusi vapautetaan. Jos pelkäät kuolemaa ja takerrut, näet paholaisten repivän elämäsi pois. Jos olet tehnyt rauhan, silloin paholaiset ovat todellisuudessa enkeleitä, jotka vapauttavat sinut maasta."
- Mestari Eckhart
Yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa: jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, en tietenkään julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen!

(Ars Moriendi = kuolemisen taide; keskiajalla mm. kirjallisuutta, jossa käsiteltiin a) kuolemisen merkitystä elämässä, b) kuolemisen kokemista, valmistautumista biologiseen kuolemaan ja kuolevasta huolehtimiseen.)

Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

30.1.06

KAKSI KUOLEMAA JA IANKAIKKINEN ELÄMÄ

Oi Herra, kullekin suo kuolemansa,
se joka kypsyy hänen ruumiistansa,
kaipuustaan, hellyydestään, hädästään.
Rainer Maria Rilke (suomennos Anna-Maija Raittila)
On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.
Eino Leino
Ilmestyskirja osoittaa (2:11) ja Cayce toistaa, että on olemassa kaksi kuolemaa. Ensimmäinen kuolema on kuoleman pelko ja uskomus, että kuoleman hetkellä olemme kuolleita. Tämä kuolema on harhaa, ja pelko osoittaa juuri kuinka syvästi olemme hyväksyneet tämän harhan. Sielu ei kuitenkaan kuole. [...]
Tietoisuus selviää fyysisen ruumiin kuolemasta ja kun ihminen saa sisäisen tietoisuuden sielun kuolemattomuudesta, hän menettää kuoleman pelon ja uskon siihen että kuolemme täydellisesti. Tällä tavalla "ensimmäinen kuolema" on voitettu.
Toinen kuolema on fyysisen ruumiin varsinainen kuolema.
Edgar Cayce tiedotus, artikkelikirje toukokuussa 2005.
Kun ihminen kuolee eläessään itsekkyydestään ja tietämättömyydestään, hän kirkastuu henkiolemuksessaan kulkiessaan Mestarin jäljessä, ja tulee psyykkiseen tilaan - näkyvässä maailmassa - jota nimitetään ikuiseksi elämäksi: koko elämä elämän näyttämöllä [...] on hänelle jotakin ulkonaista; itsessään hän elää ikuista elämää. Silloin ihminen on alkanut voittaa kuoleman.
Iankaikkinen elämä on elämä Jumalassa ja alkaa sinä hetkenä, jolloin ihminen hengessään tulee tietoiseksi Isän läsnäolosta. Se on riippumatonta ajasta ja elää ajan sisällä ja samalla sen yläpuolella. Iankaikkinen elämä on eräs ihmisen sielun tila. Se ei ole sellaista, joka joskus tulee, vaan sellaista joka jo on. Ikävöimme sitä sen vuoksi, että se on meissä; olemme syntyneet se sisässämme. Se on kuin helmi pellossa.
Pekka Ervast

Ei kommentteja:



Elämä. Ruumiin pilaantumisen estävä hengellinen etikka. Hautakirjoitus. Kaiverrusta kivessä. Osoittaa kuolemalla hankittujen hyveiden taannehtivan vaikutuksen.
(Ambrose Bierce: Laajennettu Saatanan sanakirja)