HENKISTÄ NÄKÖKULMAA PANDEMIAN AIKAAN

Elämme tätä kirjoittaessa hyvin poikkeuksellista aikaa; Suomen hallitus otti käyttöön valmiuslain koronavirus-pandemian vuoksi, mm. koulut on suljettu ja Suomen rajat suljetaan. Kaikki tuntuu tällä hetkellä hyvin epävarmalta, on suorastaan "lopun ajan tunnelma". Mm. käyttämäni taloyhtiön kuntosali on suljettu, saunat peruttu, seurakuntani toiminta toistaiseksi jäissä. Päivän uutinen kertoo että Euroviisut on tältä vuodelta peruttu. Minulla on liput Provinssiin kesäkuun lopussa, mutta nähtäväksi jää, toteutuuko festivaali.

Siivoojana olen tärkeässä roolissa - noudatamme TTL:n ohjeita - mutta myös minun työnantajani on aloittanut YT-neuvottelut koronaviruksen liiketoimintaan aiheuttamien haittojen vuoksi, ja lomautuksia on tulossa. Kuulunen kuitenkin "yhteiskunnallisesti kriittiseen" ammattiryhmään minäkin. 
Oma mielialani vaihtelee järkevästä asennoitumisesta lievään hysteriaan - se on vain inhimillistä, mutta joillakin se menee yli: Suomessa on tapahtunut sama ilmiö kuin Yhdysvalloissa, ruokaa ja jostain kumman syystä WC-paperia hamstrataan. Itse käyttäisin tarvittaessa nettikauppaa ja kotiinkuljetusta, jos pitäisi jäädä kotiin. Käsidesiä ei saa mistään, myös desinfioivat puhdistusaineet on kaupoista ostettu. 
Ei ole vaikeaa noudattaa hygieniaohjeita arkielämässään - siitä tulee nopeasti itsestään selvä tapa. 

Vähättelijät sanovat että "se on vain flunssa", mutta myös minä kuulun sydänpotilaana riskiryhmään. Esim. Italiassa tilanne kuuluu olevan todella paha, meillä ei vielä - Suomessa kukaan ei ole kuollut tähän mennessä, mutta se lienee vain ajan kysymys... Sitä paitsi tavallinen influenssakin olisi minulle riski, ja silti en tyhmänrohkeasti ole ottanut rokotetta, "koska en ole ennenkään sitä sairastanut". Luotan siihen että vastustuskykyni on hyvä; harvoin saan edes flunssaa, ja se menee yleensä nopeasti ohi, lievänä. Olen alkanut ennaltaehkäisevästi käyttää auringonhattu-uutetta, mikä saattaa olla enempi  psykologinen apu.
Hyvää tarkoittava kaverini tekstasi minulle että minun pitäisi riskiryhmään kuuluvana jäädä kotiin karanteeniin. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei sellaista ole kukaan määrännyt, en ole sairas enkä altistunut, joten kuka siitä ajasta maksaisi ja mitä tapahtuisi työpaikalleni jos niin päättäisin omin päin??? Sitä paitsi töissä en joudu olemaan kovin paljoa läheisesti tekemisissä ihmisten kanssa. Kaupassakäynti voi olla riskialttiimpaa. 

Vältin pitkään Facebookissa julkaisemasta mitään korona-aiheista, koska sitä on niin paljon liikkeellä. On hyvä olla hyvin informoitu, mutta tietoakin on monenlaista, ja toisaalta jatkuva korona-uutisten virta joka tuutista myös lietsoo pelkoa ja ahdistusta.  
Esimerkkejä väärästä tiedosta:

Näistä merkeistä tunnistat koronaviruksesta levitettävän väärän tiedon

"Wuhanin lääkäreiden" koronaneuvot leviävät somessa

Somessa leviävä "THL ja koronavirus uutisissa"-kooste on harhaanjohtava ja vahingoittavaa tietoa

11 väitettä koronaviruksesta

Hädin tuskin muistan lintuinfluenssan ja Sarsin tai sikainfluenssan, ja nyt meillä on jälleen uusi eläinkunnasta ihmiseen siirtynyt virus, mutta aivan eri mittaluokan tilanne! Eiköhän tästäkin selvitä, joskaan ei ilman menetyksiä - sekä taloudellisia että ihmishenkiä. Tämä kirjoitus jää muistuttamaan tästä myös sen jälkeen kun pahin vaihe on ohi. 

Olen kääntänyt pari Facebookissa vastaan tullutta antroposofista tekstiä, koska halusin henkistä näkökulmaa asiaan, mutta minä nojaan mieluummin tieteellisiin faktoihin, ja antroposofia on välillä hiukan korkealentoista. Silti näkökulma siitä miksi eläinperäiset virukset ovat alkaneet uhata ihmiskuntaa on vähintäänkin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä...

Etsin jatkoksi pari buddhalaista näkökulmaa - koska olen itse buddhalainen - ja ne taas ovat hyvin maanläheisiä ja käytännöllisiä, kuten buddhalaisuus yleensäkin, ja antavat yleispäteviä psykologisia neuvoja ilman buddhalaista kontekstiakin. Tosin kaikkia ei ehkä lohduta buddhalaisuuden väistämättöyyden hyväksyntä - he haluavat kuulla mieluummin jotain tosiasioiden kiertelyä ja kaartelua. 

Antroposofinen näkökulma:

Pohjois-Amerikan Kristiyhteisö julkaisi Facebookissa seuraavan lainauksen 15.-16.3.2020:

1914 Rudolf Steiner sanoi: "Kuten tiedämme, Ihmisiä tänä päivänä ahdistaa pelko jota voimme verrata keskiaikaiseen aaveiden pelkoon. Se on basillien pelko. Objektiivisesti molemmat pelkotilat  ovat samaa. Kumpikin sopii sille kuuluvaan aikaan: keskiajan ihmiset pitivät kiinni tietystä uskosta henkiseen maailmaan; sen tähden aivan luonnollisesti heillä oli henkisten olentojen pelko. Nykyaika on kadottanut tämän uskon henkiseen maailmaan; se uskoo aineellisiin asioihin. Sen tähden sillä on aineellisten olioiden pelko, olkoot ne vaikka kuinka pieniä. Objektiivisesti puhuen suurin ero jonka saatamme löytää kahden aikakauden välillä on se, että aaveet ovat millä tahansa mitalla isonpuoleisia ja kunnioitettavia. Pienissä basilleissa ei toisaalta ole paljon mitään kirjoitettavaa kotiin niin pitkälle kuin ihmisten pelottelu on kyseessä. Nyt en tietenkään tarkoita antaa ymmärtää tällä että meidän pitäisi edistää basilleja, ja että on hyvä että niitä on niin monia kuin mahdollista. Se ei todellakaan ole päätelmä. Kuitenkin basillit varmasti ovat olemassa, ja aaveet niin ikään olivat olemassa, etenkin sikäli kuin on kysymys niistä ihmisistä jotka pitivät kiinni todellisesta uskosta henkiseen maailmaan. Siten ne eivät eroa todellisuuden suhteen.
Kuitenkin tärkeä näkökohta jonka haluamme esittää tänään, on että basilleista voi tulla vaarallisia ainoastaan jos niiden annetaan kukoistaa. Basillien ei pitäisi antaa kukoistaa. Jopa materialistit ovat samaa mieltä tämän lausunnon kanssa, mutta he eivät ole enää samaa mieltä kanssamme jos jatkamme pidemmälle ja - oikean hengentieteen näkökulmasta - puhumme basilleille suosiollisimmista olosuhteista. Basillit kukoistavat intensiivisimmin kun emme vie mitään muuta kun materialistisia ajatuksia mukanamme uneen. Ei ole parempaa tapaa edistää niiden kukoistamista kuin astua uneen ainoastaan materialistisin ajatuksin, ja sitten työskennellä henkisestä maailmasta minän ja astraaliruumiin kanssa niiden elinten parissa, jotka eivät ole osa veri- ja hermojärjestelmää. Ainoa toinen metodi joka on aivan yhtä hyvä, on elää epideemisen tai endeemisen sairauden keskuksessa, ja olla ajattelematta mitään muuta kuin sairautta ympärillä, täynnä ainoastaan sairastumisen pelkoa. Se olisi yhtälailla tehokasta. Jos sairauden pelko olisi ainoa sellaisessa paikassa luotu asia, ja yöllä mennään nukkumaan sillä ajatuksella, se tuottaa jälkikuvia, pelon hedelmöittämiä imaginaatioita. Se on hyvä metodi kehittää ja kasvattaa basilleja. Jos tätä pelkoa voidaan lieventää edes vähän, esimerkiksi aktiivisella rakkaudella, ja huolehtiessamme sairaista unohtaen joksikin aikaa että myös me saattaisimme saada tartunnan, olosuhteet ovat vähemmän suosiolliset basilleille... Jos ihmisille annettaisiin ajatuksia jotka johtavat heidät pois materialismista ja kannustavat heitä eteenpäin aktiiviseen rakkauteen hengestä käsin, se palvelisi ihmiskunnan tulevaisuutta paremmin." 

Goetheanum (antroposofisen liikkeen keskuspaikka Sveitsissä) julkaisi seuraavan Georg Soldnerin kirjoituksen 12.3.2020:

Eläinlääkäreille koronavirukset ovat osa päivittäistä elämää, mutta nyt koronavirus SARS-CoV 2 on ylittänyt rajan ihmisiin. Mikä on virus, kuinka se hyökkää ihmisorganismia vastaan, ja kuinka voimme vastata?

Virukset liittyvät läheisesti organismin fyysiseen ruumiiseen. Ne saavat alkunsa geenistön substanssista, ja geenistön lailla voivat vaikuttaa solujen aineenvaihduntaan, tehden ne siten vieraiksi organismille. Jos infektio alkaa, virukset tunkeutuvat organismiin. Organismi tunnistaa että virukset ovat tehneet tietyt solut vieraiksi, ja ne alkavat tehdä jotain muuta kuin mikä on parasta kokonaisuudelle. Se alkaa kääntyä näitä soluja vastaan eliminoidakseen ne. Tämä luo sairauden oireet jotka nyt puhkeavat esiin: organismi yrittää päästä eroon infektoituneista soluista, päästäkseen eroon hyökkäävistä viruksista, käyttäen esimerkiksi yskää, kuumetta ja limaa. Kuka tahansa joka kuolee virusperäiseen infektioon, voidaan sen tähden nähdä myös oman immuunipuolustuksensa uhrina, jonka sääntely on ilmaus yksilöllisestä "minä-organisaatiosta", minuuden läsnäolosta ruumiissa. 

Mitä enemmän henkilö on jo tilanteessa missä fyysisestä ruumiista on tulossa vieras hänelle, sitä alttiimpi hän on tälle virusperäiselle sairaudelle, jota nyt kutsutaan nimellä COVID-19. Tietenkin tämä on erityisen totta korkeammalla iällä, kun luut kutistuvat ja lihasmassa vähenee, tai kroonisten sairauksien tapauksessa. 

Koronavirus-infektiot ovat erityisen vaikeita hoitaa yli 80-vuotiailla ihmisillä, ja ihmisillä joilla on 2-tyypin diabetes tai sydän- ja verisuonitauteja. Mitä vähemmän olen läsnä ruumiissani - mitä vähemmän se on täysin minun täyttämäni tässä merkityksessä - sitä helpommin infektio voi levitä ruumiissa ja sitä vakavampia voivat olla seuraukset. Tietenkin se, kuinka positiiviseksi testattua henkilöä hoidetaan, on tärkeää. Sairaat ihmiset usein äkillisesti siirretään kotiympäristöstään ja alunperin heitä hoidettiin Kiinassa monien muiden sairaiden ihmisten kanssa improvisoiduissa majoitustiloissa. Valitettavasti konventionaalisella lääketieteellä ei ole auttavaa lääkettä eikä rokotetta tarjottavana tässä tapauksessa. Usein kuume vähenee lääkitystä käyttämällä. Kuitenkin vaikeissa tapauksissa lisähappi ja, jos tarpeen, väliaikainen mekaaninen ventilaatio voivat pelastaa elämiä, mistä syystä on tärkeää että kliininen hoito keskittyy vakavammin sairaisiin potilaisiin. 

Perustuen kaikkeen mitä tiedämme tässä, ahdistus ja antipyreettinen hoito tekevät potilaista sairaampia pikemmin kuin terveempiä. Mikä auttaa ihmisiä voittamaan sairauden, on kaikki joka auttaa heitä paremmin läpitunkemaan ja lämmittämään ruumiinsa, ja olemaan kykenevämpiä tuntemaan olonsa kotoisaksi siinä. Sen tähden ei ole yllättävää että sairaus on tuskin vaarallinen lapsille. Tämä on totta myös 50-vuoden ikään saakka, missä sairauden kulku yleensä vastaa normaalin flunssan kulkua. Yskä, nuha ja väsymys ovat tyypilliset varhaiset oireet. Lisäksi keuhkokuume voi olla vaarallinen sairauden aspekti, joka on aluksi tunnistettavissa pääasiassa korkeammasta hengitystiheydestä. 

Tällä viruksella on erityisen negatiivisia ominaisuuksia lääketieteellisestä näkökulmasta. Saattaa kestää hyvin pitkän aikaa organismin herätä ja huomata että kyydissä on tuntematon vieras, joka uhkaa aiheuttaa harmia. On olemassa tunnettu sairaustapaus, jossa sairaus puhkesi vasta 27 päivää tartunnan jälkeen. Keskimäärin kuitenkin tämä ajanjakso on 5 päivää, ja 95% kaikista tapauksista ilmenee 12,5 päivän jälkeen. Sen tähden affisioineet laitetaan karanteeniin kahden viikon pitkäksi jaksoksi. Tämä virus on myös tarttuvampi kuin normaali flunssavirus. Keskimäärin yksi henkilö jolla on normaali flunssavirus, tartuttaa 1,3 muuta ihmistä, kun taas joku jolla on koronavirus, todennäköisemmin tartuttaa kolme muuta ihmistä (erittäin tarttuvalle sairaudelle kuten tuhkarokko tai hinkuyskä, luku on 12-18). Tartuntamäärä on sen tähden korkeampi kuin influenssassa, ja se myös kestää pitempään ilmetä. Näiden ominaisuuksien yhdistelmä, joka suosii epidemistä leviämistä, saa lääkärit maailmanlaajuisesti hermostuneiksi. 

Kuitenkin yksi suuri arvoitus ilmenee: mistä nämä nähtävästi uudenlaiset virukset tulevat, ja miksi ne kehittyivät? Mielenkiintoista kyllä, monet virukset tulevat eläimiltä. Koronavirus luultavasti tulee jaavalaiselta lepakolta. Joten miksi virukset eläinkunnasta tulevat vaarallisiksi ihmisille? Me aiheutamme nykyään vaiettua kärsimystä eläimille: massateurastus ja kokeet laboratorioeläimille aiheuttavat tuskaa jota eläinkunta on avuton kantamaan. Voiko tämä kärsimys johtaa seurauksiin joka muuttaa viruksia jotka ovat synnynnäisiä eläinorganismille? Me olemme tottuneet ainoastaan tarkastelemaan fyysistä ja näkemään sen enimmäkseen erillisenä mielestä ja tunteista. Tutkimus suolistoflooralla, mikro-organismeilla jotka pitävät sisällään ei ainoastaan bakteereja, vaan myös viruksia, todistaa päinvastaista. Tämä nostaa esiin ei ainoastaan mikrobiologisen kysymyksen viruksen alkuperästä, vaan myös moraalisen kysymyksen siitä kuinka kohdella eläinmaailmaa. Rudolf Steiner huomautti näistä yhteyksistä yli 100 vuotta sitten. Tänä päivänä on kiinni meistä tutkia näitä suhteita ja kysyä syvempiä kysymyksiä tieteellisen analyysin lisänä. 

On monia toimenpiteitä joita voimme tehdä henkilökohtaisessa elämässämme auttamaan organismiamme voittamaan sairaus. Nämä pitävät sisällään alkoholista pidättäytymisen, sokerin kulutuksen hillitsemisen, ja elämän rytmin ylläpitämisen, jossa on riittävästi unta ja aktiivinen suhde aurinkoon. Mistä immuunijärjestelmämme usein kärsii, on auringonvalon puute, puute joka on vaikein maaliskuussa. Vuoden kuluessa nähtynä, suurin kuolleisuusluku meidän leveysasteellamme sen tähden lankeaa maaliskuun loppuun. Tämä liittyy auringonvalon puutteeseen talvikuukausien aikana, ja muistuttaa meitä että on äärimmäisen hyödyllistä mennä ulos joka päivä, ja  talvella, jos mahdollista, puoliltapäivin, yhdistyäksemme periferiaan, kosmoksen elementteihin. Perustaessaan antroposofista lääketiedettä, jopa ennen D-vitamiinin keksimistä, Rudolf Steiner käytti tuberkuloosia esimerkkinä selittääkseen tämän yksityiskohtaisesti. On totta että immuunijärjestelmälle D-vitamiini tabletit voivat korvata auringonvalon absorption vain rajatussa määrin. Potensoitu fosfori  ja vastaavasti potensoitu meteorinen rauta aamulla voivat niin ikään tukea immuunijärjestelmää valosubstansseina. Niille jotka ovat vanhempia ja saattavat joutua tulemaan toimeen sydän- ja verisuonisairauksien kanssa, suositellaan niin ikään antroposofisia peruslääkkeitä sydän- ja verenkiertojärjestelmälle, säännöllistä kävelyä ja riittävää unta. Ne jotka nukkuvat vähemmän kuin kuusi tuntia, ovat paljon alttiimpia sellaisille infektioille. 

Jos sairaus tulee, karanteenia tätä nykyä suositellaan, vaikka lievät tapaukset voidaan nyt hoitaa kotona. Minusta näyttää tärkeältä että antroposofisella lääketieteellä on vuosikymmenten kokemus virusperäisen ja bakteeriperäisen keuhkokuumeen hoidosta ilman antibiootteja, antroposofisilla lääkkeillä ja ulkoisilla menetelmillä, jotka voivat olla äärimmäisen tehokkaita. Lääketieteellisen Osaston lääkärit ovat kasanneet hoitosuunnitelman, ja laittaneet sen saataville kansainvälisille lääketieteen kollegoille. 

Mikä heikentää keuhkoja? Kaksi asiaa: puute suhteesta maahan ja aurinkoon, ja sosiaaliset jännitteet. Sen tähden on suositeltavaa suojella omia keuhkojasi, tätä hengityselintä, sisäpuolelta ja ulkopuolelta, yrittäen tasapainottaa sosiaaliset jännitteet. Minun mielestäni ne jotka ovat ratkaisemattomissa sosiaalisissa konflikteissa, ovat lisääntyvässä riskissä tässä. Lääketiede on edistänyt uskomusta että rokotukset voivat suojella kaikkia tartuntoja vastaan. Tämä on virhe. Jopa flunssarokote tarjoaa ainoastaan 10-30 % suojatason; huolellinen käsien pesu ja hygienia nenän niistämisessä ja yskimisessä ovat aivan yhtä tehokkaita - ilman mahdollisia rokotteen sivuvaikutuksia. Joten on tärkeä askel murtautua pois tästä pelokkaasta ja puolustavasta mielikuvasta ympäristöstä ja omasta ruumiistamme, ja kysyä mitä me itse voimme tehdä tukeaksemme niiden elinvoimaa ja kokonaisuutta.

Buddhalainen näkökulma:

Lion's Roar julkaisi tämän tri Christiane Wolfin kirjoituksen buddhalaisesta näkökulmasta 14.3.2020:

Mindfulness on harjoitus tietoisuuden tuomiseksi tarkoituksellisesti nykyiseen hetkeen, niin että voimme valita vastauksemme siihen mitä tapahtuu, sen sijaan että toimimme autopilotilla. Esimerkiksi meitä neuvotaan ettemme tavanomaisesti koskisi kasvojamme, jotta välttäisimme tartunnan. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, koska se on niin automaattinen tapa.

Suuri uutinen on se että tämä on täsmälleen yksi niistä asioista joita mindfulness-harjoitus opettaa: tulemaan tietoiseksi automaattisista kaavoista, lopettamaan ne ja sen sijaan valitsemaan uusi reaktio. Mindfulness toimii tässä kuin taskulamppu; osoitamme sillä tavanomaista käyttäytymistämme niin että voimme harkita sitä uudelleen ja toimia eri tavalla. Ilman tietoisuutta emme voi muuttaa sitä mitä teemme. Tietoisuus on aina ensimmäinen askel. 

Esimerkiksi olemme kaikki oppineet olemaan kaivamatta nenäämme julkisesti. Sitä luultavasti tehdään yhä yksityisesti, mutta olemme aika lailla automatisoineet kuvion tulla tietoiseksi kun olemme aikeissa kaivaa sitä julkisesti ja sitten pysäyttää impulssin.

Tarkastellaan neljää päätapaa joilla mindfulness voi auttaa meitä estämään tartuntaa. Ne ovat:

1. Se auttaa meitä lakkaamaan ryhtymästä automaattiseen käyttäytymiseen
2. Se luo tietoisuuden että voimme aloittaa paremman käyttäytymisen
3. Säännöllinen mindfulness-meditaatio tehostaa immuunijärjestelmää
4. Tietoisen media-käytännön avulla voimme pysyä informoituina - mutta välttää paniikin

1. Automaattisen käyttäytymisen lopettaminen

Mitä käyttäytymistä meitä pyydetään lopettamaan välttääksemme tartunnan tai sen leviämisen? 

• Vältä koskettamasta kasvoja, erityisesti suuta, nenää ja silmiä
• Yski ja aivasta kyynärpäähän tai nenäliinaan, ei paljaaseen käteen
• Vältä kättelyä tai halaamista

Impulssi koskettaa kasvojaan tulee usein kutinasta sillä alueella. Ihmiset joille mindfulness-harjoitus on tuttua, tunnistavat harjoituksen "olla raapimatta kutinaa" meditaation aikana, joka harjoittaa täsmälleen siihen mitä tässä vaaditaan: tulla tietoiseksi impulssista ennen kuin kädet liikkuvat ja antaa kutina-impulssin olla eikä tehdä sille mitään. 

Tässä on harjoitus kuinka harjoittaa tätä esimerkillä olla koskettamatta kasvojasi:

1. Käytä minuutti tai pari huomataksesi jokainen impulssi koskettaa kasvojasi. Voitko vain tarkkailla impulsseja ja olla toimimatta? Mitä tapahtuu impulsseille kun et tee mitään? Jos on vaikeaa olla seuraamatta impulssia, kuvittele jättäväsi musta tussin jälki tai liimaa kasvoillesi siihen kohtaan mitä kosketat. Hengityksesi tunteminen kuin ankkurina voi auttaa pitämään huomio vakaana harjoituksen läpi.
2. Yritä muistaa harjoitus ja miltä tuntuu olla toimimatta impulssista läpi päivän.
3. Usein tulet tietoiseksi ainoastaan kun kosketat kasvojasi. Se on enemmän tietoisuutta kuin ettet edes ole tietoinen koskettaessasi kasvojasi ja edistyksen merkki! Jatka vain!
4. Toista askel 1 useita kertoja kunnes tulet enemmän tietoiseksi impulsseista päivän aikana ja siitä tulee luonnollisempaa.

2. Valitse parempi käyttäytyminen

Positiivisten käyttäytymismallien kuten käsien pesemisen usein ja pitempään (noin 20 sekuntia), sosiaalisen etäisyyden harjoittaminen (metri jos olet julkisella paikalla tai töissä!) jos mahdollista, tai ainakin kotiin jäämisen jos sinulla on flunssan oireita, on osoitettu vähentävän tartuntariskiä ja virusperäisten infektioiden leviämistä. 

Tietoinen käsien pesu

Tietoinen käsien pesu on harjoitus joka on otettu käyttöön sairaaloissa ja muissa lääketieteellisissä miljöissä monta vuotta sitten. Sitä käytetään eräänlaisena tietoisena taukona, hetkenä jolloin ollaan täysin läsnä kaikkine aisteineen jotka liittyvät käsien pesuun, kuten lämpimän veden ja saippuan liukkauden tunteminen, tai tuoksujen haistaminen. Tämä palvelee kaksinkertaista tarkoitusta A) saada tarvittava aika puhdistaa kädet ei ainoastaan liasta vaan myös bakteereista ja viruksista, ja B) se palvelee tietoisena mini-taukona hermojärjestelmän nollaamiseksi stressaavan päivän aikana. 

Sosiaalinen etäännyttäminen

Pois pysyminen ihmisjoukoista niin paljon kuin mahdollista näyttää olevan lupaavin käyttäytymistapa hidastaa pandemian leviämistä jotta emme ylikuormittaisi sairaanhoitojärjestelmää sitä tarvitsevien ihmisten tähden. Harjoita tätä niin paljon kuin mahdollista, mutta pysy yhteydessä ystäviin, perheeseen ja meditaatio-yhteisöösi online-tarjonnan ja Skypen ja Facetimen kaltaisten alustojen kautta. Tarvitsemme keskinäistä tukea nyt enemmän kuin koskaan. Älä eristäydy! Kurkota kanssa-meditoijan puoleen ja harjoittakaa yhdessä puhelimitse tai muulla tavoin. 

Kotona pysyminen flunssaoireiden kanssa

Olla menemättä töihin flunssan kaltaisten oireiden kanssa voi tuntua vaikealta valinnalta kun työpaikan vaatimukset ovat korkeat. COVID-19:sta hämmentäessä soppaa, siitä (toivottavasti) tulee helpompi valinta jäädä kotiin lepäämään ja toipumaan, joka on hyväksi sairaalle henkilölle kuten se on työtovereillekin, joilla on vähäisempi riski altistua tartunnalle. Mahdollisuuden antaminen jäädä kotiin ja antaa ruumiille mitä se tarvitsee - lepoa - niin ikään vahvistaa tärkeitä itsehoidon ja itseystävällisyyden periaatteita. 

3. Säännöllinen mindfulness-meditaatio tehostaa immuunijärjestelmää

Useat tutkimukset osoittavat että säännöllinen mindfulness-meditaation harjoitus alentaa kokonaisvaltaisia stressitasoja, parantaa elämän laatua, ja tehostaa immuunijärjestelmää. COVID-19:sta on korkeampi komplikaatioiden riski ihmisille joilla on vaarantunut immuunijärjestelmä. Joten vaikka saattaa olla liikaa väitetty sanoa että meditaatio pelastaa meidät saamasta tartuntaa, tai tartunnan saaneina alentaa komplikaatioiden riskiä, monet pitkäaikaiset meditoijat väittävät että he saavat vähemmän flunssatartuntoja, tai että he ovat alentaneet kroonisten vaivojen ja sairauksien kuohahdusten taajuutta ja intensiteettiä. 

4. Tietoinen media-harjoitus: pysy informoituna, mutta älä panikoi

Mindfulnessin harjoituksella on myös todistettu rataennätys ahdistuksen ja huolen alentamisessa. Koronaviruksen medianäkyvyydellä ympäri maailman on helppo langeta huoleen tai jopa paniikkiin. Mindfulness auttaa meitä olemaan tietoisia ahdistuksen tai huolen läsnäolosta ajatusten muodossa ja aistimuksina ruumiissa, ja tarkkailemaan niitä ystävällisyydellä sen sijaan että yritämme työntää ne pois. Toistuva paluu hengityksen aistimuksiin tai jalkojen maadoittavaan tunteeseen lattialla auttavat meitä orientoitumaan nykyiseen hetkeen, sen sijaan että syöksymme kohti jotain aavisteltua tulevaisuutta. Kuten iskulause sanoo: Pysy tyynenä ja jatka. (On huomionarvoista että tuo slogan suunniteltiin ja tehtiin tunnetuksi II maailmansodan aikana neuvomaan Britannian kansalaisille kuinka käyttäytyä uhkaavan massiivisen ilmahyökkäyksen kohdatessa.) 

Käyttäen mindfulnessin periaatteita, me voimme harjoittaa tätä ja auttaa meitä kaikkia kulkemaan läpi epidemian kaikessa sen ennalta-arvaamattomuudessa, tehden osamme alentaaksemme COVID-19:sta leviämistä ja vaikutusta, fyysisesti ja emotionaalisesti. Tärkeintä on että käytämme - ja syvennämme - harjoitustamme auttamaan itseämme ja maailmaa pysymään tyynenä ja selviytymään tästä yhdessä.

Ja Tricycle 13.3.2020:

Gesshin Claire Greenwood: Henkinen neuvo pandemian pelkoihin 

En tiedä ainuttakaan henkilöä juuri nyt johon ei jollain tavalla vaikuta COVID-19:sta puhkeaminen. Buddhalaisena pappina ja yhteisön mielenterveys-työntekijänä olen antanut neuvoja monille ihmisille viime viikolla, jotka ovat ahdistuneita perheen jäsenten saadessa viruksen. Tämä on täysin ymmärrettävää; minä olen myös tuntenut ahdistusta ja pelkoa. Pelko on luonnollinen reaktio eksistentiaaliseen (ja erittäin todelliseen) kuoleman uhkaan. Mutta ihmiset joille puhun, tuntevat itsensä myös voimattomiksi, hämmentyneiksi, ja etsivät epätoivoisesti toiminnan tunnetta potentiaalisesti ylivoimaisen tragedian edessä. Uskon että nämä toissijaiset tunteet voimattomuudesta ja hämmennyksestä ovat kenties tuskallisempia kuin yksinkertainen pelko. 

Tällaisina aikoina olen kiitollinen monista buddhalaisen harjoituksen vuosistani. Sen jälkeen kun itse alunperin tunsin ahdistusta viruksesta (ja tein osani stressi-shoppailusta - kyllä, ostin kuivattuja linssejä ja tölkkiruokaa), olen alkanut tuntea oloni maadoitetummaksi ja toiveikkaammaksi - tai ainakin tyynemmäksi - maailman tilasta. Ja niin haluaisin jakaa kanssasi muutaman asian jotka ovat auttaneet minua saavuttamaan tyyneyden.

Vanhuus, sairaus ja kuolema ovat väistämättömiä

Buddhalainen viisaus osoittaa tosiasiaan että kärsimys on kestävä ja jatkuva osa elossa olemista. On olemassa yksi perustava buddhalainen vertaus joka selittää tämän kauniisti. Ennen kuin Buddha valaistui, hänen nimensä oli Siddhartha, ja hän eli prinssinä Intiassa. ("Buddha" merkitsee "sitä joka on hereillä".) Siddharthan isä oli saanut ennustuksen, että hänen pojastaan tulisi joko suuri hallitsija tai suuri pyhimys, ja niin hän piti poikansa suljettuna palatsiin, ainoastaan ihanien ihmisten ja kauniiden kokemusten ympäröimänä, estääkseen häntä kohtaamasta henkistä elämää. Kuitenkin varhaisella aikuisiällä Siddhartha kaipasi nähdä mitä oli palatsin ulkopuolella. Hän sai vartijansa Channan vakuutettua ajamaan hänet kaupungin läpi vaunuillaan.

Kun hän lopulta astui kaupunkiin, Siddhartha näki monia ihmeellisiä asioita, mutta hän näki myös miehen, joka oli kumarainen ja ryppyinen iän myötä. Hän kääntyi Channan puoleen ja kysyi, "Mitä tuo on? Miksi tuo mies on kumarainen ja ryppyinen?"

"Tuo on vanhus", Channa vastasi. 

Tietämättömänä maailman teistä, Siddhartha kysyi, "Kenestä tulee vanha?"

Hänen ystävänsä vastasi, "Jokainen maailmassa on nuori aluksi, mutta vanhenee ajan myötä. Kukaan meistä ei voi paeta vanhuutta."

Siddhartha jatkoi ajamista, ja lopulta näki kerjäläisen makaamassa tien vieressä, koristen ja yskien, kalpeat kasvot läpimärkinä hiestä. "Mikä tuota miestä vaivaa?" Siddhartha kysyi Channalta. 

"Hän on sairas", Channa vastasi.

"Kenestä tulee sairas?" Siddhartha kysyi. 

"Jokaisesta joka elää tarpeeksi kauan tulee sairas. Ei ole ainuttakaan joka voi paeta tuota kohtaloa", Channa vastasi.

Seuraavaksi Siddhartha kohtasi ruumiin jota kuljetettiin paareilla. Hän kysyi Channalta samat kysymykset, ja Channa selitti että jokainen joka on syntynyt, tulee vääjäämättömästi kuolemaan. Siddhartha oli järkyttynyt ja kauhuissaan.

Ennen kuin saavutti kodin, Siddhartha kohtasi pyhän miehen. Channa selitti että monet ihmiset, kohdatessaan kärsimyksen vääjäämättömyyden, valitsevat omistaa elämänsä henkiselle harjoitukselle. Tämä kokemus innoitti Siddharthaa jättämään palatsin, tulemaan askeetikoksi, ja lopulta saavuttamaan valaistuksen. 

Rakastan tätä kertomusta koska vaikka saattaa näyttää naurettavalta että joku voisi olla niin suojattu ettei ymmärrä vanhuutta, sairautta ja kuolemaa, totuus on että me olemme kaikki hyvin paljon Siddharthan kaltaisia naiiviudessamme ja välinpitämättömyydessämme. Olemme usein suojattuja omanlaisessamme psykologisessa palatsissa, missä meitä suojellaan asioilta kuten sairaus. Kuitenkaan tämän kaltaista kärsimystä ei voi lopulta välttää. Me kaikki tulemme, jokainen meistä, kohtaamaan vanhuuden, sairauden ja kuoleman. Neljäs näky - pyhä mies - muistuttaa meitä että voimme valita tavan jolla reagoimme tähän kärsimykseen.

Henkilökohtaisesti minusta yksi ahdistavimmista asioista COVID-19:sta puhkeamisessa on ollut tunne että "asioiden ei pitäisi olla tällä tavalla". Vaikka todellisuudessa asiat ovat ja ovat aina olleet tällä tavalla... sairauden ja kuoleman aiheuttama kärsimys ei ole mitään uutta.

On vielä yksi buddhalainen vertaus jonka haluan jakaa. Buddhalaisen legendan mukaan oli kerran nainen, joka etsi Buddhan käsiinsä menetettyään lapsensa sairaudelle. Hulluna surusta hän pyysi Buddhalta lääkettä tuomaan poikansa takaisin kuolleista. Buddha vastasi että hän antaisi naiselle lääkettä jos hän toisi hänelle valkoisen sinapin siemenen sellaisen perheen talosta, joka ei ole koskaan kokenut kuolemaa. Nainen meni ovelta ovelle, etsien perhettä jota rakkaan menetys ei ole koskettanut. Tietenkään hän ei löytänyt sellaista perhettä. Hän tajusi että kuolema koskettaa kaikkia. Ja tajutessaan surun ja kuoleman universaalisuuden, hänen kärsimyksensä väheni.

Tämä tarina osoittaa meille että tunne siitä että "asioiden ei pitäisi olla tällä tavalla" on ylimääräinen ja tarpeeton tuska vääjäämättömän kärsimyksemme päälle. Emme voi välttää vanhuutta, sairautta ja kuolemaa, mutta voimme poistaa tarpeettoman olettamuksen että asioiden pitäisi olla toisin, ja psyykkisen tuskan jota tämä olettamus aiheuttaa meille. 

Tunnista keskinäinen yhteys

Toinen tärkeä viisauden palanen, joskaan ei yksinomainen buddhalaisille traditioille, on keskinäisen yhteyden tunnistaminen. Mikään ei aseta niin paljaaksi keskinäistä yhteyttämme kuin kirjaimellinen globaali pandemia. Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan selviytyäkseen, ja me niin ikään vaikutamme toisiimme suurin ja pienin tavoin. 

Ottakaamme esimerkiksi kaikkialla läsnä oleva neuvo pestä kätesi estääksesi COVID-19:sta leviämisen. Ensisilmäyksellä käsien pesu on itsehoidon teko. Tiheä käsien pesu suojelee meitä yksilöllisesti saamasta virusta. Mutta se on myös yhteisön hoidon teko; me autamme suojelemaan toisia kun autamme suojelemaan itseämme. Niin myös kehotuksen myötä jäädä kotiin sairaana. Vaikka on ehdottomasti etuoikeus kyetä ottamaan vapaata töistä, on selvästi tärkeää huolehtia yhteisöistämme estämällä sairauden leviäminen. Näillä yksinkertaisilla hygienian käytännöillä ymmärryksemme "itsestä" ja "toisesta" alkaa murtua. 

Missä minä lopun ja sinä alat? Me hengitämme samaa ilmaa. Minun selviytymiseni ja onneni riippuvat sinun selviytymisestäsi ja onnestasi. Kuten Dalai Lama huomauttaa, "Keskinäinen riippuvuus on perustava luonnon laki. Jopa pienet hyönteiset selviävät keskinäisellä yhteistyöllä perustuen niiden keskinäisen yhteyden myötäsyntyiseen tunnistamiseen. Siitä syystä että oma inhimillinen olemassaolomme on niin riippuvainen toisten avusta, rakkauden tarpeemme on olemassaolomme perustuksena. Sen tähden tarvitsemme aitoa vastuun tuntoa ja vilpitöntä huolta toisten hyvinvoinnista."

Käännä pelko toiminnaksi

Katastrofoimatta liikaa, luulen että on tärkeää harkita tulevaisuuden todellisuutta jossa hallituksen reaktio COVID-19:sta puhkeamiseen on riittämätön, ja sairaus ylikuormittaa terveydenhoito-järjestelmämme. Silloin yhteisön reaktiosta tulee elintärkeä... mutta en usko että meidän tarvitsee vaipua liiaksi epätoivoon. Ihmiset ovat aika hyviä huolehtimaan toisistaan, etenkin luonnon katastrofien edessä.

Kirjassaan Tribe: On Homecoming and Belonging, Sebastian Junger dokumentoi kuinka mielenterveys itse asiassa paranee sodan ja katastrofin aikoina. Tämä, hän teoretisoi, johtuu siitä että olemme kadottaneet kosketuksen luonnolliseen taipumukseemme muodostaa yhteisö (eli liittyä "heimoon") ja katastrofi vaatii yhteisön rakentamista. II maailmansodan aikana, hän kirjoittaa, psykiatriset osastot olivat "oudon tyhjiä" ja itsemurhat vähenivät. Huolimatta sodan kauhuista, sosiaalinen sietokyky itse asiassa lisääntyi, koska ihmiset olivat riippuvaisempia toisistaan.

Eräs Yhdysvaltojen strategisen pommitustutkimuksen jäsen, Charles Fritz, jota kiehtoi kansalaisten sietokyky hyökkäyksen aikana Lontoossa, johti pidemmälle menevän tutkimuksen yhteisön reaktioon katastrofiin. Jungerin mukaan Fritz oli "kykenemätön löytämään ainuttakaan esimerkkiä missä katastrofaalisten tapahtumien lyömät yhteisöt lankesivat ylläpidettyyn paniikkiin, vielä vähemmän mihinkään anarkiaa lähentelevään. Jos mitään, hän huomasi että sosiaaliset siteet vahvistuivat katastrofien aikana, ja että ihmiset ylivoimaisesti omistivat energiansa yhteisön hyvää kohtaan, pikemmin kuin vain itselleen... Katastrofit, hän ehdotti, luovat "kärsijöiden yhteisön", joka sallii yksilöiden kokea suunnattoman rohkaisevan yhteyden muihin."

Tulevat kuukaudet tulevat epäilemättä tuomaan tuskaa, kärsimystä ja pelkoa. Toiveeni teille, hyvät lukijat, on sen tunnistaminen että "asioiden ei pitäisi olla toisella tavalla". Tämä on kaikki inhimillisen olemassaolon ainesta. Se on kaunista ja traumatisoivaa ja se on elämää. Lisäksi, kutsun sinut avautumaan ympäristöllesi ja yhteisöllesi. Tämä voi olla aika oppia tuntemaan naapurit, huolehtia kaikkein haavoittuvimmista, jakaa resursseja ja rakentaa yhteyksiä.

Jos voimme kääntää yksilöllisen kärsimyksemme ja pelkomme myötätunnoksi toisia kohtaan, me kärsimme vähemmän. Tämä johtuu siitä että sinä ja minä emme ole erillämme. Me hengitämme samaa ilmaa ja kosketamme samoja metrotolppia. COVID-19 levitessä pelko ja suru ovat kenties väistämättömiä, mutta niin on myös yhteys ja huolenpito. Me olemme kaikkia näitä asioita.


Omaolo: Epäiletkö koronavirusta? Tee kysely.