Kuolemanrajakokemus

Kertomukset kuolemanrajakokemuksista (NDE) ovat olleet minulle sellaista perustietoa, jonka omaksuin jo silloin, kun noin 12-vuotiaana 1980-luvulla kiinnostuin parapsykologiasta (ja ufoista), ja tutustuin esim. Raymond Moodyn tutkimuksiin. Tämä oli perusta myöhemmälle henkisyyteen heräämiselleni. Muuan ystäväni kerää kirjallisuutta kuolemanrajakokemuksista, mutta itse en ole ollut enää erityisen kiinnostunut niistä - vaikka uskonkin asiaan. Päädyin kuitenkin lainaamaan kirjastosta Anita Moorjanin teoksen, Kuolema antoi minulle elämän (Basam Books Oy 2015, 3. painos), kaiketi sen takia että odotan sydänleikkausta, ja siinä on riskinsä; pidin kirjasta. 

Erityisesti minua viehättää tosiasia, että Anita Moorjani ei tule länsimaisen, kristillisen kulttuurin piiristä, vaan intialaisesta hinduperheestä, ja on kasvanut Hong Kongissa. Hänen kokemuksestaan myös puuttuvat kaikki - joissain kokemuksissa esiintyvät - materialistiset tulkinnat; ei käyskennellä "vihreillä niityillä" eikä kohdata toisia olentoja "kasvoista kasvoihin": rakkaita edesmenneitä on kyllä paikalla, mutta läsnäolona, jonka hän tuntee - myös kommunikointi heidän kanssaan tapahtuu muulla tavalla kuin sanallisesti, pelkkien tunteiden kautta. Ei myöskään ole mitään tiettyyn uskontoon sidottua, esim. yliluonnollisia olentoja. Tiibetiläisen kuolleidenkirjan hengessä olenkin vakuuttunut siitä, että vaikka rajakokemuksissa on universaaleja piirteitä, jotka toistuvat kokijan kulttuurillisesta taustasta riippumatta, niissä on usein myös subjektiivisia kokemuksia, jotka nousevat hänen omasta tietoisuudestaan. 

Muista kirkas valo, puhdas kirkas valkoinen valo, josta kaikki maailmankaikkeudessa tulee, johon kaikki maailmankaikkeudessa palaa, oman mielesi alkuperäinen luonto. Ilmentymättömän kaikkeuden luonnollinen tila. Päästä itsesi kirkkaaseen valoon, luota siihen, yhdy siihen. Se on sinun oma tosi luontosi, se on koti. Kokemasi näyt ovat oman tietoisuutesi sisällä; muodot joita ne ottavat määräävät omat menneet kiintymyksesi, omat menneet halusi, omat menneet pelkosi, menneisyyden karmasi. Näillä visioilla ei ole sinun tietoisuutesi ulkopuolista todellisuutta. Niin pelottavilta kuin toiset niistä saattavatkin vaikuttaa, ne eivät voi vahingoittaa sinua. Anna niiden vain mennä tietoisuutesi lävitse. Aikanaan ne kaikki menevät pois. Ei ole mitään syytä mennä niihin mukaan, ei mitään syytä mieltyä kauniisiin näkyihin, ei syytä tuntea vastenmielisyyttä pelottavia visioita kohtaan. Ei syytä antaa seksuaalisten näkyjen vietellä tai kiihottaa. Ei mitään syytä kiintyä mihinkään niistä. Anna vain niiden mennä. Jos menet mukaan näihin visioihin saatat vaeltaa pitkän aikaa hämmennyksen vallassa. Anna niiden vain mennä tietoisuutesi lävitse niin kuin pilvet menevät läpi tyhjän taivaan. Pohjimmiltaan ne eivät ole sen todellisempia kuin nämäkään.Muista nämä opetukset, muista kirkas valo, oman luontosi puhdas kirkas säteilevä valkoinen valo, oman luontosi joka on kuolematon. Jos pystyt katsomaan näihin näkyihin, voit kokea ja tajuta, että ne ovat syntyjään samaa puhdasta kirkasta valkoista valoa kuin kaikki muukin kaikkeudessa. Minne ja miten kauas vaellatkin, se valo on vain sekunnin murto-osan päässä, vain puolen henkäyksen päässä. Koskaan ei ole liian myöhäistä tunnistaa kirkas valo. (Tiibetiläinen kuolleidenkirja; Buddhan opetuksia. WSOY 2002) 

Kirkas alkuperäinen valo, täysin aineeton tajunnan perusta, buddhaluonto, joka on kaikkien tietoisuudentilojen alkulähde.

Anita Moorjani kuvaa kokemaansa mm. näin: 

Seurasin kiinnostuneena ympärilläni vellovaa draamaa, mutta samalla tunsin myös, että minua vedetään pois. Tuntui, kuin jossakin olisi jotakin suurempaa, kuin jokin suurempi suunnitelma alkaisi toteutua. Kiinnostukseni laantui ymmärtäessäni, että kaikki oli täydellistä ja tapahtui juuri niin kuin pitääkin. Kun tunteeni eivät enää kohdistuneet lähipiiriini, aloin panna merkille, miten laajenin ja täytin hiljalleen koko tilan, niin että lopulta erillisyys minun ja kaiken muun väliltä hävisi. Minä ylsin kaikkeen ja jokaiseen, tai pikemminkin minusta tuli kaikki ja jokainen.  

Mitä pitemmälle ulospäin laajenin, sitä normaalimmalta tämä ihmeellinen olotila alkoi tuntua... Oli kuin ajan ja paikan rajat eivät enää olisi sitoneet minua. Tajuntani kasvoi ja valtasi yhä laajemman tilan. Tunsin aivan ainutlaatuista ja uutta henkistä ja ruumiillista vapautta. Voin kuvailla sitä vain ilon, kuplivan riemun ja suuren onnellisuuden yhdistelmäksi. Se kumpusi vapaudesta, jota koin päästessäni eroon sairaasta, kuolemaa tekevästä kehostani ja kaikista taudin aiheuttamista kärsimyksistä.  

Minut ympäröi ehdoton rakkaus, joka oli suunnaton ja ihana. Se otti minut lujaa syliinsä, kun minä päästin irti... Rakkaus, ilo, hurmio ja kunnioitus virtasivat minuun, minun lävitseni ja minun ympärilläni. Minut ympäröi suunnaton rakkaus, jollaisen olemassaolosta en koskaan ollut tiennyt. Tunsin oloni vapaammaksi ja elävämmäksi kuin milloinkaan.  

Kuolemanrajakokemukseni jälkeen aloin kuitenkin nähdä itseni jumalaisena olentona, tärkeänä osana suurempaa kokonaisuutta, johon kuuluu koko maailmankaikkeus: kaikki, mitä koskaan on ollut ja tulee olemaan, ja jonka kaikki osaset ovat yhteydessä toisiinsa. Ymmärsin olevani tämän maailmankaikkeuden keskipisteessä ja tiesin, että me kaikki ilmaisemme itseämme omasta näkökulmastamme, koska meistä jokainen on tämän valtavan kosmisen verkon keskiössä... Totesin, että sisältä ulospäin suuntautuvan näkemyksen myötä voin luottaa sisäiseen johdatukseen. On kuin minun tunteeni vaikuttaisivat koko maailmankaikkeuteeni. Toisin sanoen, koska minä olen kosmisen verkkoni keskipisteessä, minä vaikutan kokonaisuuteen. Kun siis minä olen onnellinen, maailmankaikkeus on onnellinen. Jos rakastan itseäni, kaikki toisetkin rakastavat minua. Jos olen rauhallinen, koko luomakuntakin on rauhallinen ja niin edelleen.  

Kuolema ylittää uskonnot. Olemme luoneet ne selviytyäksemme elämästä tai ymmärtääksemme kuolemaa. Yritin saada kokemukseni tuonpuoleisesta sopimaan minkä tahansa uskonnon opinkappaleisiin, mutta kokemus tuntui latistuvan yrityksistäni... Minulle on yhdentekevää, uskooko joku Jeesukseen, Buddhaan, Shivaan, Allahiin tai ei mihinkään näistä. Tärkeää on se, mitä ihminen tuntee itseään kohtaan, tässä ja nyt, koska se vaikuttaa siihen, miten hän elää elämäänsä täällä. Mitään muuta aikaa ei ole kuin nykyhetki, joten on tärkeää olla oma itsensä ja elää oman totuutensa mukaisesti. 

Välttämättä ei tarvitse kokea itse kuolemanrajakokemusta muuttaakseen asennoitumistaan elämään, ja sen myötä elämäänsä; koin sen puolisoni kuoltua äkillisesti. Eli kuoleman läheisyys kuitenkin sai sen aikaan minunkin kohdallani - kuolemasta alkoi uusi elämä. En myöskään pelkää tulevaa leikkausta, koska kaikki käy niin kuin on tarkoitettu. 

Tässä oli vain muutama murunen maistiaisiksi; suosittelen lukemaan koko kirjan.