Gill Farrer-Halls: Pieni Buddha kirja. WSOY 2005.
Valitsin tämän kirjoituksen siksi, että olen itse kääntynyt buddhalaisuuteen, kuten voit lukea toisesta blogistani. Todennäköisesti lisää buddhalaisuuden näkökulmia on tulossa.
Kaikki asiat joista nautin, ovat pian vain muistoja, aivan kuin kokemukseni unessa. Mikään mikä on mennyttä, ei tule takaisin.
Shantideva
Me luomme pysyvyyden harhan, koska koetamme suojella itseämme pysymättömyyden ja kuoleman ikäviltä tosiasioilta. Tämä johtaa väärään uskomukseen, jonka mukaan asiat tai ihmiset voivat tuoda meille onnen. Arvokkaimmatkin asiat ja esineet kuitenkin rapistuvat, menevät rikki tai joutuvat hukkaan. Ystävät muuttavat muualle, eivät ole enää kiinnostuneita pitämään yhteyttä, tai kuolevat. Jokainen meistä tietää myös itse kuolevansa. Silti oletamme yleensä elävämme vanhoiksi. Koetamme sitkeästi piiloutua pysymättömyyden ja kuoleman todellisuudelta, vaikka kaikki ympärillämme todistaa muuta.
Buddha totesi kerran, että samoin kuin norsun jalanjäljet ovat eläinten jalanjäljistä suurimmat, samoin pysymättömyyden meditaatio on meditaatioista voimakkain. Ei ole vaikeaa nähdä pysymättömyyttä mätänevässä omenassa, särkyneessä maljakossa tai revenneessä vaatteessa. Tällä tavalla pysymättömyyden voi todentaa oman kokemuksensa kautta. Ihmiset ympärillä harmaantuvat ja muuttuvat ryppyisiksi, koska he yksinkertaisesti vanhenevat. Tämä todistaa kiistämättömästi pysymättömyydestä. Kun meditoi pysymättömyyttä, muuttumattomuuden harha hälvenee pois, ja tapahtuu herääminen elämän katoavaiseen olemukseen.
Pysymättömyyden oivaltaminen on hyvin syvältä viiltävä kokemus. Se on vakavamielistä vastakaikua olemassaolon lyhytaikaisuudelle. Se kehottaa pitämään arvossa sitä, mitä on tässä ja nyt, koska hetken päästä kaikki voi olla poissa. Samalla tavalla kuoleman tiedostaminen saa paradoksaalisesti arvostamaan elämää entistä enemmän ja elämään jokaisen hetken mielekkäästi.
Kun pohtii elämän haurautta - sitä tosiasiaa, että olemassaolo on riippuvainen seuraavasta hengityksestä, seuraavasta sydämenlyönnistä - voi oivaltaa, kuinka arvokasta on seurata buddhalaisuuden kaltaista henkistä polkua. Varmaa on, että kuolema kohtaa meitä kaikkia. Se, miten ja milloin kukin meistä kuolee, on epävarmaa. Omaisuudesta, ystävistä tai perheenjäsenistä ei ole apua kuoleman hetkellä. Kaikki meidän hienot kokemuksemme ja laajat tietomme ovat silloin mennyttä eivätkä enää palaa.
Ainoa asia, josta on hyötyä kuoleman lähestyessä, on meditoimalla ja heräämisen polkua seuraamalla kehittynyt tyyni mieli. Siksi juuri nyt on oikea aika kuunnella Buddhan opetusta ja ryhtyä elämään tarkkaavaista, henkistä elämää. Tätä kautta on mahdollisuus kohdata kuolema rauhallisesti. Näin voimme parhaiten arvostaa tätä kallisarvoista ihmiselämää, kun meillä vielä on se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti