.

.

Tervehdys

En ole pyrkinyt esittämään mitään yhtenäistä maailmankuvaa, en ylipäänsä usko yhteen ainoaan oikeaan totuuteen (olin ennen kristitty, nykyään buddhalainen - siksi blogijulkaisuissakin näkyy kaksi erilaista painotusta); ainoastaan fundamentalistisen kristinuskon näkemyksistä ikuisine helvetteineen sanoudun irti täydellisesti:
"Jos on psykoottista Matti Meikäläiselle murhata ihmisiä jotka torjuvat hänet, silloin on psykoottista Jumalalle lähettää helvettiin ihmisiä jotka torjuvat hänet. Jumalan oikeudenmukaisuus ei perustu dynamiikkaan ja periaatteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä oman oikeudenmukaisuuden ymmärryksemme kanssa. Reilu on reilua - ja oikein on oikein, ja paha on pahaa - taivaassa ja maan päällä."
- John Shore

Tai kuten toinen sitaatti, jonka lähdettä en tiedä, sanoo:
"Seuraavalla kerralla kun hyvää tarkoittava kristitty, joka uskoo helvettiin ikuisen rangaistuksen paikkana suurimmalle osalle ihmiskuntaa, ja joka on huolestunut siitä ettet usko samaa, tulee ja sanoo 'Rukoilen puolestasi'... vastaa hänelle '...ja minä ajattelen puolestasi.'"

Pikkupoikana yritin kuvitella miltä tuntuu kun ei enää ole olemassa, ja pelästytin kyyneliin naapurin tytön vakuuttamalla että kaikki kuolevat, myös hänen äitinsä! Mutta jo kuudennella luokalla koulussa kirjoitin aineessa, että en pelkää kuolemaa koska uskon että sielu jatkaa olemassaoloaan henkimaailmassa (toki ajatukseni ovat siitä vielä kehittyneet eteenpäin). Mutta kuten muuan Kristiyhteisön pastori sanoi: Ne, joilla on suurin varmuus [kuolemanjälkeisistä asioista], tulevat varmasti yllättymään eniten!

Olin järjestänyt isäni hautajaiset, ollut kuusi vuotta vapaaehtoisena saattokodissa, ja lisäksi saattanut neljä rakasta kissaa viimeiselle matkalle, mutta mikään ei minua valmistanut siihen kun avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 19 vuotta, äkillisesti kuoli - en tiennyt kuoleman kohtaamisesta sitä ennen yhtään mitään! (Katso tässä blogissa kirjoitus "Muutosten aika")

Omia hautajaisiani olin suunnitellut parikymmentä vuotta, ja nyt kaikki turhat krumeluurit karisivat, sillä ei ole enää merkitystä. Läheisen kuolema riisuu ihmisen hyvin paljaaksi. Koskaan en ole pelännyt kuolemaa niin vähän kuin nyt, niin paljon rakkaita on mennyt edeltä! Itse olen käynyt läpi sydänleikkauksen.
"Usein tapahtuu, että kun läheinen henkilö kuolee, joko tulee itse vedetyksi kuolemaan, niin sanoakseni, tai muussa tapauksessa tällä taakalla on päinvastainen vaikutus todellisessa elämässä täytettävänä tehtävänä."
- Carl Jung

Jenni Vartiaisen biisistä alla edesmennyt puolisoni tykkäsi, ja itse kykenin samaistumaan sen sanomaan täysin, selvittyäni pahimman yli.

- Marko

"Ainoa asia joka palaa helvetissä, on se osa sinua joka ei päästä irti elämästäsi: muistosi, kiintymyksesi. Ne poltetaan kokonaan pois, mutta sinua ei rangaista, sielusi vapautetaan. Jos pelkäät kuolemaa ja takerrut, näet paholaisten repivän elämäsi pois. Jos olet tehnyt rauhan, silloin paholaiset ovat todellisuudessa enkeleitä, jotka vapauttavat sinut maasta."
- Mestari Eckhart
Yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa: jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, en tietenkään julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen!

(Ars Moriendi = kuolemisen taide; keskiajalla mm. kirjallisuutta, jossa käsiteltiin a) kuolemisen merkitystä elämässä, b) kuolemisen kokemista, valmistautumista biologiseen kuolemaan ja kuolevasta huolehtimiseen.)

Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

29.7.18

Pysymättömyys ja kuolema

Gill Farrer-Halls: Pieni Buddha kirja. WSOY 2005.

Valitsin tämän kirjoituksen siksi, että olen itse kääntynyt buddhalaisuuteen, kuten voit lukea toisesta blogistani. Todennäköisesti lisää buddhalaisuuden näkökulmia on tulossa. 

Kaikki asiat joista nautin, ovat pian vain muistoja, aivan kuin kokemukseni unessa. Mikään mikä on mennyttä, ei tule takaisin.
Shantideva

Me luomme pysyvyyden harhan, koska koetamme suojella itseämme pysymättömyyden ja kuoleman ikäviltä tosiasioilta. Tämä johtaa väärään uskomukseen, jonka mukaan asiat tai ihmiset voivat tuoda meille onnen. Arvokkaimmatkin asiat ja esineet kuitenkin rapistuvat, menevät rikki tai joutuvat hukkaan. Ystävät muuttavat muualle, eivät ole enää kiinnostuneita pitämään yhteyttä, tai kuolevat. Jokainen meistä tietää myös itse kuolevansa. Silti oletamme yleensä elävämme vanhoiksi. Koetamme sitkeästi piiloutua pysymättömyyden ja kuoleman todellisuudelta, vaikka kaikki ympärillämme todistaa muuta. 
Buddha totesi kerran, että samoin kuin norsun jalanjäljet ovat eläinten jalanjäljistä suurimmat, samoin pysymättömyyden meditaatio on meditaatioista voimakkain. Ei ole vaikeaa nähdä pysymättömyyttä mätänevässä omenassa, särkyneessä maljakossa tai revenneessä vaatteessa. Tällä tavalla pysymättömyyden voi todentaa oman kokemuksensa kautta. Ihmiset ympärillä harmaantuvat ja muuttuvat ryppyisiksi, koska he yksinkertaisesti vanhenevat. Tämä todistaa kiistämättömästi pysymättömyydestä. Kun meditoi pysymättömyyttä, muuttumattomuuden harha hälvenee pois, ja tapahtuu herääminen elämän katoavaiseen olemukseen.
Pysymättömyyden oivaltaminen on hyvin syvältä viiltävä kokemus. Se on vakavamielistä vastakaikua olemassaolon lyhytaikaisuudelle. Se kehottaa pitämään arvossa sitä, mitä on tässä ja nyt, koska hetken päästä kaikki voi olla poissa. Samalla tavalla kuoleman tiedostaminen saa paradoksaalisesti arvostamaan elämää entistä enemmän ja elämään jokaisen hetken mielekkäästi. 
Kun pohtii elämän haurautta - sitä tosiasiaa, että olemassaolo on riippuvainen seuraavasta hengityksestä, seuraavasta sydämenlyönnistä - voi oivaltaa, kuinka arvokasta on seurata buddhalaisuuden kaltaista henkistä polkua. Varmaa on, että kuolema kohtaa meitä kaikkia. Se, miten ja milloin kukin meistä kuolee, on epävarmaa. Omaisuudesta, ystävistä tai perheenjäsenistä ei ole apua kuoleman hetkellä. Kaikki meidän hienot kokemuksemme ja laajat tietomme ovat silloin mennyttä eivätkä enää palaa. 
Ainoa asia, josta on hyötyä kuoleman lähestyessä, on meditoimalla ja heräämisen polkua seuraamalla kehittynyt tyyni mieli. Siksi juuri nyt on oikea aika kuunnella Buddhan opetusta ja ryhtyä elämään tarkkaavaista, henkistä elämää. Tätä kautta on mahdollisuus kohdata kuolema rauhallisesti. Näin voimme parhaiten arvostaa tätä kallisarvoista ihmiselämää, kun meillä vielä on se. 

Ei kommentteja:



Elämä. Ruumiin pilaantumisen estävä hengellinen etikka. Hautakirjoitus. Kaiverrusta kivessä. Osoittaa kuolemalla hankittujen hyveiden taannehtivan vaikutuksen.
(Ambrose Bierce: Laajennettu Saatanan sanakirja)