.

.

Tervehdys

En ole pyrkinyt esittämään mitään yhtenäistä maailmankuvaa, en ylipäänsä usko yhteen ainoaan oikeaan totuuteen; ainoastaan fundamentalistisen kristinuskon näkemyksistä ikuisine helvetteineen sanoudun irti täydellisesti.

Olin järjestänyt isäni hautajaiset, ollut kuusi vuotta vapaaehtoisena saattokodissa, ja lisäksi saattanut neljä rakasta kissaa viimeiselle matkalle, mutta mikään ei minua valmistanut siihen kun avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 19 vuotta, äkillisesti kuoli - en tiennyt kuoleman kohtaamisesta sitä ennen yhtään mitään!

Omia hautajaisiani olin suunnitellut parikymmentä vuotta, ja nyt kaikki turhat krumeluurit karisevat, sillä ei ole enää merkitystä. Läheisen kuolema riisuu ihmisen hyvin paljaaksi - on kuin kuoreni olisi murtunut. Koskaan en ole pelännyt kuolemaa niin vähän kuin nyt: niin paljon rakkaita on odottamassa!

- Marko

(Ars Moriendi = kuolemisen taide; keskiajalla mm. kirjallisuutta, jossa käsiteltiin a) kuolemisen merkitystä elämässä, b) kuolemisen kokemista, valmistautumista biologiseen kuolemaan ja kuolevasta huolehtimiseen.)

Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras

7.9.06

OTTEITA ESA KERON KIRJASTA "HAUTAUSMAA" (Rakennusalan kustantajat Rak 2001)

Tässä lepää täysi kusipää, tekstinä hautakivessä varmasti jäisi jokaisen mieleen. Harvemmin näkee - vaikka syytä olisikin.
Hiekka kumahteli arkun kanteen. Pikkupoika nyki isäänsä kädestä, kuiskasi, saisiko hän ne rummut...
Nainen ei eläessään saanut näin paljon kukkia, silloin kun hän niitä tarvitsi.
Minua ei kuolema pelota, sanoi mies toiselle kalmiston penkillä. Mikä sinua sitten pelottaa? Se etten kuolekaan. Sitten hän poltti vihreän Nortin.
Mies lähti kauhun vallassa amerikkalaiselta hautausmaalta. Ei hän vainajia kauhistunut, vaan eläviä, jotka kaiken olivat pystyttäneet.
Mies hankki vaimonsa haudan ympärille paksut kettingit. Ei mitään uutta, moni tuttu asiasta ajatteli.
Pikkuseurakunnassa on tapana, että vainaja peitetään yhdessä lapioilla - eräs vieraista mättää multaa monien mielestä vähän liiankin innokkaasti.
Hautausmaa ei kysy ikää, ei rotua, ei sukupuolta - sitten kun olet sinne saakka päässyt. Elämä on kuolemaa paljon vaarallisempi.
Papilla on kauniin siniset silmät, leski hätkähti ajatuksiaan kun hiekka ropisi kannelle.
Haluan että minut tuhkataan, mies selitti vieraille 50-vuotispäivillään. Sovitaanko, että kuolet ensin, vaimo totesi happamana kuohuviinilasi kädessään.
Äiti halusi, ettei häntä haudata samaan hautaan isän kanssa, mies kertoi. Haudattiin. Ei ne riidat siitä enää syvene, tokaisi ainoa poika.
En halua kuolla, mies ajatteli, mutta ei uskonut tämänkään halunsa toteutuvan.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:
(Mm. lemmikin hautajaiset, universalismi...)
Elämä. Ruumiin pilaantumisen estävä hengellinen etikka. Hautakirjoitus. Kaiverrusta kivessä. Osoittaa kuolemalla hankittujen hyveiden taannehtivan vaikutuksen.
(Ambrose Bierce: Laajennettu Saatanan sanakirja)