Bhagavad-Gita:Niin kuin ihminen, joka riisuus vanhat vaatteensa ja pukee päällensä uuden puvun, niin astuu ruumiissa asuja, riisuen kuluneet ruumiinsa toisiin, uudelleen muodostettuihin. Aseet eivät häntä haavoita eikä tuli polta; vesi ei häntä kastele, eikä ilma kuivaa.
Hän on läpäisemätön, palamaton; häntä ei voi sulattaa eikä lakastuttaa; hän on kuolematon, kaikkiallinen, alinomainen, liikkumaton ja iankaikkinen.
Häntä kutsutaan näkymättömäksi ja muuttumattomaksi. Sen tähden et sinä sure, kun opit hänet semmoisena tuntemaan.
Tahi jos ajattelet häntä alinomaa syntyvänä ja kuolevana; ei sittenkään, oi sinä vankka-aseinen, sinulla ole syytä murehtia.
Sillä syntyneelle on kuolema varma ja varma on syntymä kuolleelle. Sen tähden älä sitä sure, jota ei kukaan voi estää.
Kaikki olevaiset ovat alkutilassaan näkymättömät, ilmestymättömät, keskitilassaan ne ilmestyvät, oi Bharata! Ja kuolemassa ne jälleen tulevat näkymättömiksi. Mitä siinä on valittamista.
Tao-te-king:Kun olette itsestänne tyhjentäneet kaiken, pysykää siinä missä olette. Kaikki oliot puhkeavat toimintaan sopusoinnussa ja minne näemme niiden palaavan?
Kukoistettuaan jonkun aikaa kaikki kuolee alas juuriinsa.
Tätä palautumista omaan alkuperäänsä sanotaan rauhaksi; se on antautumista välttämättömän valtaan.
Tätä antautumista välttämättömän valtaan sanotaan säilymiseksi.
Joka tuntee tämän säilymisen, nimitetään valistuneeksi.
Joka ei tunne tätä säilymistä, hän pysyy yhä kurjuudessaan.
Joka tuntee tämän säilymisen, on suuri sielultaan.
Joka on suuri sielultaan, hän on totuudessa luja ja järkähtämätön.
Ollen totuudessa luja, hän on kuningas.
Ollen kuningas, hän on taivaallinen.
Ollen taivaallinen, hän on Taosta.
Ollen Taosta, hän pysyy ainiaan; sillä vaikka hänen ruumiinsa häviää, ei hän kuitenkaan kärsi mitään pahaa.
Apollonius Tyanalainen kirjeessä poikansa menettäneelle konsuli Valerius Asiaticukselle n. 70 jKr:Kukaan ei kuole muuten kuin näennäisesti, samoinkuin kukaan ei synny paitsi näennäisesti. Muutos olemisesta tulemiseen näyttää syntymältä ja muutos tulemisesta olemiseen kuolemalta, mutta todellisuudessa ei kukaan milloinkaan synny eikä kukaan milloinkaan kuole. Oleminen on vain näkyvää ja näkymätöntä. Edellinen johtuu aineen tiiveydestä ja jälkimmäinen olemisen hienoudesta - olemisen, joka aina on sama ja jonka ainoa muutos on liikunto ja lepo. Sillä olemisella on se omituisuus, että muutosta ei siinä saa aikaan mikään, joka on sen ulkopuolella, vaan kokonaisuus tulee osiksi ja osat kokonaisuudeksi kaiken ollessa yhtä.
Ja jos kysytään: Mikä on se, joka toisinaan näkyy ja toisinaan ei näy, joka milloin on samassa, milloin toisessa muodossa? - voidaan vastata: Kaiken tässä alemmassa maailmassa olevaisen laki on, että kun se on täytetty aineella, se näkyy tiiveytensä vaikutusvoiman johdosta, mutta hienoutensa vuoksi se ei näy, kun se on vapaana aineesta, vaikka aine vielä sitä ympäröi ja virtaa sen läpi siinä rajattomassa avaruudessa, joka sulkee sen sisäänsä, mutta ei tunne syntymää eikä kuolemaa.
Mutta miksi tämä väärä luulo (syntymästä ja kuolemasta) on jäänyt niin kauan kumoamatta? Jotkut luulevat itse saavansa aikaan sen, mikä tapahtuu heidän välityksellään. He eivä tiedä, että yksilö syntyy vanhempien välityksellä eikä vanhemmista, samoin kuin luonnontuote kasvaa maan välityksellä eikä maasta. Yksilöä kohtaava muutos ei aiheudu hänen näkyvästä ympäristöstään, vaan on sen olion muuttumista, joka on jokaisessa yksilössä.
Ja miksi muuksi voimme sitä nimittää kuin perusolemukseksi? Se yksin toimii ja kärsii tullen kaikeksi, saavuttaakseen kaikkea, kulkien kaiken läpi ikuisena jumaluutena, jolta nimet ja muodot eristävät ja peittävät sen oman itsen.
Mutta se ei ole niin arveluttavaa kuin se, että valitetaan, kun ihminen on siirtynyt ihmisten luota Jumalan luo muuttamalla tilaansa eikä tuhoamalla luontoansa. Totuus on, että sen sijaan että murehdit kuolemaa, sinun paljon ennemmin pitäisi sitä kunnioittaa. Ja parhain ja sopivin tapa, millä voit kunnioittaa kuolemaa, on nyt jättää poismennyt Jumalan haltuun...[...] Sillä "se mikä on" ei lakkaa olemasta - vaan on juuri siitä syystä, että se ainiaan tulee olemaan. Sillä muuten "ei ole" olisi olemassa, ja kuinka voisi niin olla, kun "on" ei koskaan lakkaa olemasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti