Artikkelista Im Angesicht des Todes; kirjoittaja on itävaltalainen Grazin yliopiston teologian professori, ja tämä suomennos on peräisin Anne Friedin kirjasta Lempeän kuoleman tyyssija; raportti saattohoidosta. (Otava 1988)
Harjoituksia kuolemaan valmistautumiseksi
a. Älkää kootko itsellenne aarteita...(Matt.6:19)...Monissa kohden Raamattua varoitetaan kiinnittämästä sydäntään tämän maailman aarteisiin. Koko elämän ajan meidän tulisi opetella suhtautumaan omaisuuteen ja varallisuuteen "niin kuin ei meillä niitä olisikaan" (vrt. 1.Kor.2:29-31). On siis opeteltava
- ojentaman kätensä antaakseen;
- lahjoittamaan mielihyvin, antamaan pois sellaistakin mihin on erityisen kiintynyt, ja olemaan odottamatta vastalahjoja;
- olemaan keräämättä liikoja varastoja;
- suhtautumaan omaisuuteen ja varallisuuteen niin että se on meidän hoitoomme uskottua, ei omaksi annettua, ja olemaan siksi aina valmiina palauttamaan ja tekemään tiliä;
- tekemään testamenttinsa hyvissä ajoin ja siten irtautumaan ja vapautumaan omaisuudesta.
b. Kasvaminen kohti Kristusta - etääntyminen omasta itsestä
"Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." (Joh.3:30) Se on mahdollista vain ellei pidä omaa itseään liian tärkeänä. Vaatimattomuuden asenteen omaksumiseksi on tarpeen oppia ymmärtämään, ja siksi on tehtävä harjoituksia:
- on nähtävä oma vaatimaton paikkansa maailmankaikkeudessa ja Herran meidän Jumalamme edessä...mutta myös kanssaihmistemme ja ihmissukupolvien rinnalla;
- menestyessään on pysyttävä vaatimattomana ja vastoinkäymisissä tyynenä; ei saa pitää itseään korvaamattomana...
- on annettava muiden olla sijaisenaan ja ennen muuta suotava nuorille tilaisuuksia;
- on suhtauduttava muihin ihmisiin vakavasti, mutta itseään ei saa ottaa liian vakavasti;
- on kuunneltava muita eikä saa keskeyttää;
- on iloittava toisten menestyksestä.
c. Päämääränä sovinto ja rauha
"Älkää antako auringon laskea vihanne yli." (Ef.4:26) Tämä asenne on mahdollinen vain, jos oppii luopumaan omasta oikeudestaan ja olemaan kantamatta kaunaa - olemaan tyytyväinen ja rauhallinen, ei vain tyytymään pelkästä velttoudesta ja mukavuudenhalusta, vaan tosiaan tieten tahtoen tavoittelemaan rauhaa: "Etsi rauhaa ja pyri siihen!" (Ps.34:15; 1.Piet.3:11)
Meidän on lupa odottaa Jumalalta vain niin paljon anteeksiantoa kuin olemme itse valmiit antamaan toisille anteeksi (vrt. Matt.6:14). Tätäkin suhtautumistapaa on harjoiteltava:
- on yritettävä hillitä oikeassa olemisen haluaan;
- on opittava olemaan katkeroitumatta jos joutuu kärsimään vääryyttä;
- on pyrittävä aina sovittelemaan;
- on annettava anteeksi mahdollisimman nopeasti;
- on nähtävä ja myönnettävä oma syyllisyytensä;
- on pyydettävä anteeksi;
- on annettava anteeksi.
d. Tutustuminen kuolemaanJotta ei joutuisi aivan valmistautumatta kuoleman yllättämäksi, on alituisesti opeteltava katsomaan omaa kuolemaansa. Kun Franciskus Assisilainen Aurinkolaulussaan puhuu "sisarestamme ruumiillisesta kuolemasta", siinä saavat ilmauksensa tuttuus ja läheisyys, joiden lähteenä voi olla vain tietoinen ja säännöllinen kuoleman katsominen ja sen tunteminen. Tutuksi tulemisessa on erityisen suuri merkitys sillä, että saattaa muita ihmisiä sairaudessa ja kuolemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti